Kasvatus

Kyllä ei lapset opi olemaan kaupassa jos niitä ei oteta kauppaan mukaan.

Joo totta.

On se vaan perkele, kun kuvitellaan, että ne kakarat mitään käytöksestä oppii jos niiden antaa juosta palmikko pitkänä pitkin hyllyvälejä.

Et sitte ne on yks päivä et skädäm. 

Koska sain kaksi vuotta juosta pilli punasena pitkin Ikeaa ja kiipeillä pitkin hyllyjä, ni nyt osaan käyttäytyä.

No kuulkaas murmelit.

Ei se niin mee.

Hajotkaa kakaroihinne.

Mä ainaki hajoon niihin.

valokuvia, minusta ja minusta

voe herra mun vereni.
näin itsestäni valokuvan vuodelta 2007 tai kaheksan.
en minä joka vuotta voi muistaa.

kuitenkin aikuisena.

olin siinä niin pieni.
niin pieni kuin ihminen voi olla tonnikala-olut dieetillä.
näytin mielestäni jopa hieman sairaalta.
niin siraalta kuin ihminen joka on tonnikala-olut diettillä näyttää.

sitten rupesin syömään terveellisesti.
nyt se pienuus on vain haave.
kaukana siintävä piste.

mutta tänään se alkoi.
kisa.
miten voittaja ratkaistaan, sitä ei ole vielä päätetty, mutta muuten säännöt on kunnossa.
meitä on kolme.
minä, mies ja veli.

se kuka häviää, joutuu maksamaan ravintolareissun.
miehen mielestä tää on epäreilua.
jos hän häviää, hän maksaa.
jos mä häviän, hän maksaa.
perus.

mutta nyt siis aloitan taas tonnikala-olut dieetin, koska todistetusti se toimii.

salipukeutuminen

paljon puhutaan siitä salipukeutumisesta.
laitetaanko se napapaita ku mennään rautaa nostamaan.
ihan itteensä varten tietenkin.
että näyttää paremmalta.
kivemmat saliselfiet.
peilin kautta, tietenkin.

noista en tiiä, mutta yks vinkki on.
stringit ja kyykkäys.

vähän ku kaurapuuro ja silakka.
kuulostaa yhdistelmänä pahalta,
on yhdistelmänä paha.

se on se romantiikka

ai mitä oon tänä vuonna tehny?
kaiken muun lisäks mä oon lukenu hurjana kirjoja.
yllättävän paljon jopa.

mutta taas tuli vastaan se kirja, missä illuusio ei muutu todeksi.
elokuviakin näistä on tehty.

juoni on hyvä.
tyttö tapaa pojan.
tyttö ihastuu.
poika ihastuu.
jotain saavuttamatonta.
sitten jännitystä, kihelmöintiä.
hengityskatkoja.
väristyksiä.
perhosia mahassa.
tyttö saa pojan.
poika saa tytön.

sitten se kirja loppuukin.
mitä sen jälkeen tapahtuu kun lupaukset on kuiskattu?
jos siitä kerrottas laajemmin, tajuaisi kaikki dumpata sen tyypin, ja alkaa tapailemaan uusia.

uusia perhosia mahassa.
ei kinaa kaupassa käynnistä.
ei kinaa laskujen maksuista.

ei siinä mitään, en mäkään jaksais lukea kirjaa meiän arjesta.
ainakaan sitä pitkää versiota.
jonku stand-up shown voisin kuunnella.
onhan tässä tapahtumia.

Urkkalakko

Kävin viime sunnuntaina urheilussa,

CrossFit tunnilla, Kotkassa, koska tunti oli ilmainen, tai käyttäkäämme sanaa maksuton.

Enpäs olekaan pitkään aikaan kyykännyt.

Nyt olen.

1,5h jalkateeniä.

Enpäs olekkaan koskaan omistanut niin tulehtuneita lihaksia, että viikkoon en voinut tehdä mitään. 

Jalat lähti alta kävellessäkin.

Nyt pystyy jo olemaan.

Suosittelen Kotkassa käyntiä kaikille.

Oppii arvostamaan elämäänsä ihan uudella tavalla.

Somen voima

Lumiat on paskoja.

Tästä ei nyt voi neuvotella.

Tarpeeksi monta meni sormieni läpi.

Tänään meni kuppinurin viimeisen yksilön kanssa.

Menin kauppaan ja ostin iPhonen.

Ensimmäiseni.

Nyt ei ole kenenkään numeroita.

 Laitoin viestin Facebookiin.

Pyysin ihmisiä laittamaan numeronsa.

Pari tuntia on mennyt, kolme numeroa kasassa.

Ei huono.

ennakkoluulosta 5 pistettä

muistatteko kun kävin kuntotestissä?

siinä työpaikan tervetuloa meille polje pyörää tyyppisessä jutussa?

se, mistä sain skäfät pisteet, koska olen painava.

josta olisin saanut luksuspisteet, jos olisin normaalipainoinen.

just se.

eipä mitä.

pääsin silti jatkoon, koska tänään oli tämän pyhän kolminaisuuden kolmas osuus.

lääkärintarkastus.

sovellunko.

olenko kelpo.

lääkäri muikeana katseli koneelta historiaani, 

tutustui minuun niin sanotusti,

kysymättä toki minulta mitään.

toteamalla minusta asioita.

-no sä oletkin sitten äiti

-joo

-jaa sä oletkin ollut maalari

-joo

-ei sitten ollut sulle mieluisa homma ja lähdit pois

-no siis polvi meni

-niin ei ollu sulle sopiva työ ja olet nyt sitten täällä

-joo

-jaa oletkin saanut kuntotestistä ei niin hyvät pisteet

-joo

-puhuikos se fysioterapeutti mitään, että nyt olisi sinun hyvä aloittaa liikunta edes jossain muodossa

-no eipä tullu puheeks

-joo kannattaisi vaikka ihan kävelyä tai jotain...

-joo

(se ei siis tajunnu, että mulla ei oo varaa pitää jumppayhtiön korttia ihan vaan näön vuoks, sen verta oon pihi, että kyllä sitä pitää käyttääkkin + se aamupuuro)

sitten aloitettiin taivuttelu

-kokeiles nyt kumartua eteenpäin ja sormet niin lähelle lattiaa kun vain saat

-jahas, kämmenkin meni, no kokeileppas sitten taaksepäin että taipuuko se sinne

-jahas, pääset melkein siltaan, kokeiles kuule pääsetkö kyykkyyn

NYT VITTU JOKU RAJA.

eipä siinä, oon mäkin ennakkoluuloinen, mutta annan silti mahdollisuuden.

en esim. pitänyt kamalan outona, että tummaihoisella miehellä oli saksanpaimenkoira. 

tuijotin kyllä hetken.

koska: toppatakki ja karvapipo, ulkona + 10 astetta ja aurinkoa

Läskeistä miinusta

kävin kuntotestissä, koska olen töissä.
tervetuloa töihin, testaamme sinut.

sain 35pistettä.
olisin saanut samalla suorituksella 50 pistettä, eli TÄYDET pisteet, jos en painaisi niin paljoa.

MITVIT!!!!

kuntosi on hyvä, mutta koska olet läski, et nyt saanut kaupungin kultaista avainta.
et saa mitään.
et saa edes moitteita.

palkintona tuli vain surullinen olan kohautus.
mielestäni ansaitsen paremman palkinnon.
menen kuluttamaan, se lohduttaa.

Kumman kaa-live

Kaikki tietää Annen ja Ellun.
Ystävyyttä parhaimmillaan.

Todella viihdyttävää, kunnes se osuu omalle kohdalle.

Espoo, tänään.
Ykkösellä on hammashoitajalle aika 9.30.
Muutaman köpellyksen kautta mies ja poika astuvat hissistä käytävään 9.31 Espoon virallisen kellon mukaan.
Hammashoitajan takki vilahtaa ovesta.
On juuri palannut huoneeseensa turhalta kutsukierrokselta.
Ovi jää raolleen, mies menee huhuilemaan.
Huoneessa kaksi hoitajaa.
He tulevat sulkemaan oven.

Isä ja poika odottavat.
Odottavat.
Koputtavat.

9.45 ovi aukeaa, onko Ykkönen täällä?
-Joo, tässähän me ollaan.
-Joo, kello on jo sen verta, että saa nyt nähdä keretäänkö tässä mitään tekemään...

Mutta suotakoon henkilökunnalle ylimääränen kahvihetki.
Parantaatyömotivaatiota kun saa vähän avautua.

kuka mä oon? mikä sä oot? Herra Huhuu?

mun ystävälle sanottiin, että se ei oo kunnon suomalainen, koska se on asunut niin kauan ruotsissa ja puhuu ruotsia ilman aksenttia,
suomalaisen korvaan ihan täydellisellä ruotsin aksentille, mutta se suomalaisen koululaitoksen aksentti uupuu kokonaan.

eli hän ei ole nyt suomalainen, koska puhuu liian hyvin ruotsia.
jasso ja höpöhöpö.

periaatteessa uin samassa vedessä.
perheeni kun on suomenruotsalainen.
ei kantaperheeni, joka oli sekotus mettää ja rantaa, vaan oma perheeni.

14 vuotta suomenruotsalaisen kanssa ei kuitenkaan ole tehnyt minusta suomenruotsalaista.
se on tehnyt minusta hieman paremmin ruotsia puhuvan, siis paremmin kuin 14v sitten.

kahden kaksikielisen lapsen synnyttäminen ei tehnyt minusta suomenruotsalaista,
lapseni tosin syntyivät suomenruotsalaisiksi. minusta syntyi vain äiti.

olen onnekseni tavannut ihmisiä, jotka ovat seurustelleet ruotsinkielisen miehen kanssa ja skädäm, olleet yht'äkkiä itsekkin suomenruotsalaisia.
ihan kuin uskonto.
eli sen voi vaihtaa mitä on?

toisaalta mukavaahan jos tämän lähtötilanteensa voi muuttaa niin...
aion ehkä hankkia seuraavaksi miehekseni savolaisen, koska minäkin haluan sanoa, että olen kiero kuin savolainen, koska olen savolainen.
vai oisko kivempi olla lappalainen, tai vielä parempaa, inuiitti!!!!!!

Aforismeja, niistä se vahvuus tulee

Nyt just alko nyppii ihmisten vahvuus linkittää paulo kölhöö.
Ei siinä, hieno mies, kivasti kirjotettu, paljon ajateltavaa.

Mua pyydettiin myös linkittämään joku ihana aforismi, semmonen voimaannuttava.
En kyennyt. Yritin kyllä.

Mutta löysin näin hienon sivuston:
http://keskustelu.ellit.fi/threads/aforismeja-ja-mietelauseita.1886947/

Sieltä poimin ja avaan teille muutaman:

- "Koti on siellä, missä liekki palaa."
Tän on oikeasti kirjoittanut todella vahvalla huumorintajulla varustettu ihminen torppansa palamisen jälkeen.

- "Ajattele suuria, mutta nauti pienistä."
Pienimunaisen miehen vaimon ajatuksia.

 "Huolestuminen on mielikuvituksen väärinkäyttöä."
No niin justiinsa. Kun lapsi on kolmatta päivää kadoksissa, vittuako huolehtimaan, ajattelee vaan, että se on päässyt elämänsä seikkailuun Isisien kanssa ja just nyt ne varmaan treenaa gladiaattoreiks. Huikee seikkailu kakaralla! Olenpa kade.

- "Tarvitsemamme energian saamme virrasta, jota vastaan uimme."
Aivan. Jos väsyttää, niin lähde mielenosoitukseen! Siinä sitä hypee vasta saa kroppaansa.

 "Jokaisella on lahjoja, jotkut vain aukaisevat pakettinsa vikkelämmin."
Tää nyt on vähä tälleen, että mitäs virkkasit sen patalappus jo ala-asteella. Meni jo.
Toisaalta voi olla, että tällä vältytään luuserin leimalta... "ku mun paketti on vaan vähän myöhässä... itellan syy..."

- "Älä arastele käyttää lahjojasi; metsässä olisi kovin hiljaista, jos vain kauneimmin laulavat linnut olisivat äänessä."
EIIII!!! Jos et osaa ajaa autoa, ota taksi. Oikeesti.

- "Suurta ei ole se, ettei ole milloinkaan langennut, vaan se, että aina pystyy nousemaan."
Mitä mitä? Epäluotettavuusko nyt sitten on se hyvä juttu? Kunhan muistaa näyttää katuvalta...
Luota vain niihin ketkä ovat myöntäneet huumeongelmansa.


En tiiä. On aforismit kivoja.
Varsinkin jos voi käyttää niitä esim. keskusteluissa.
Se ken selkänsä kääntää, sen perse näkyy.
Jos toista huoraks haukut, voit saaha turpaas.

sinnillä menin, mutta en tiiä kannattiko

maanantai, aamu, uusi viikko, uudet mahdollisuudet,
viikonlopun synnit jääköön taa.

olin siis ilmoittautunut ekaa kertaa koskaan ikinä maanantaiaamun spinninkiin.
sisäpyöräilyyn.

kun kolmelta heräsin ja jäin katsomaan valveunia, mietin tätä ideaa urheilla maanantaina.
paska idea.
todella huono.
mä oon vanha.
sydän pysähtyy.

viideltä peruin tunnin.
samoista syistä.

kuudelta kun virallisesti heräsin, pyysin mieheltä ja universumilta lupaa jäädä nukkumaan.
sain luvan.
heti kun sain luvan, niin kappas. ei tehnyt enään yhtään mieli nukkua.
minäpä päätin lähte sinne jumppaan.
kassikin oli pakattu, ja olis kuitenkin pitänyt suihkussa käydä, koska likainen tukka.

menin siis jumppaan.
pyöräilemään.

valitsin pyörän, säädin koneiston, aloin polkemaan.
juuri kun tunti oli alkamassa, eteeni tuli pikkasen podannut mies.
ihanassa eilisessä salipaidassaan.
saman tien kun hän sai lämmöt päälle, alkoi se mieletön dunkkis.

siinä sitten poljin tunnin pää kenossa, pää sivulla, pää ylöspäin, pää pyyhkeessä.
mielessäni mantra: hengitä suun kautta.

kiva että menin.
vitutti kun olin.
jälkeenpäin tuntu ihan hyvältä, mutta tämän jälkeen en enään säädä pyörää, ennenkuin salin ovi on lukossa.

koskaan ei ole tarpeeksi

lapsiperheissä, ja teitenkin muissakin perhemalleissa yksi asia on vakio.
pyykin määrä.
suhteutettuna ihan mihin vaan, sitä on aina liikaa ja jonossa.

harvoin tulee tilannetta, että olet pesemässä pyykkiä, ja päädyt irrottamaan verhot seinistä saadaksesi täytettä masiinaan (tyhjiä koneellisia kun on niin saakelin turha jyrnyttää)

totta toki on, että useampilapsisessa perheessä se kone huutaa johto punasena pitkin päivää ja yötä.
lapset oppivat nukahtamaan linkousäänen kuullessaan.
vanhemmat oppivat masentumaan linkousäänen kuullessaan.
nuoret parien silmissä syttyy kiilto linkousäänen kuullessaan.

mutta koska perheeni kaksi lasta on nähtävästi liian vähän, on onneksi näin koulukauden myötä pesukoneeseen eksynyt useammin kuin kerran viikkoon aivan muiden lasten vaatteita.
ihan kun sitä pyykkiä ei olisi tarpeeksi ilman uutta Ville-nimistä pyyhettä, saatikka nimetöntä mekkoa.

ura putkessa

nyt mies sen keksi.
akuuttiin rahapulaan ruvetaan filmaamaan...
no ei mitää jynkkyy, vaan perus realityä.
sitä missä mä oon parhaimmillani.
ratissa.
eli Annan autokoulu.
tietenkin ruuhka-aikaa, verensokerit nollissa, tietyöt ja kusinen liikennesuunnittelu mukaan lukien.

jatko-osatkin on jo muotoutumassa:
Anna, vuoteni vankilassa
sekä
Annan oppilaat, selviytymistarinat.

köyhyys vs. realismi

olin lauantaina kaupungilla.
humputtelemassa.
baarissa.
juhlien jälkeen.

kello oli sitten jo yli puolen yön, ja tiesin että nyt sitä sitten kotiin.
yöjunalla.
minä.
kivassa pienessä.
ja jos junassa joku käyttäytyy huonosti toista kohtaan, en voi olla puuttumatta.
menen väliin.
menen aina, mutta just pienessä sievässä ei kai kannattais.
korkokengissä.

laskin tililläni olevat kolme euroa yhteen, ja totesin, että visa on kiva olla.
säästyy meikäläinen monelta pahalta, kun puhaltaa taksilla ovelta ovelle, eikä lähe juniin suojelemaan muita.

joten lopputulema,
olen elossa,
muut on elossa,
luottotilini ei kyllä pienentynyt yhtään.

onnellinen lapsi

koulussa oli urheilupäivä.
punainen ja keuhkotautiselta kuulostava lapsi tuli onnessaan pois.
"me juostiin 800m ja mä en ollu vika"

kyllä, olen iloinen.
iloinen, että lapsi saavutti jotain itselleen tärkeää urheilurintamalla.
tällä suorituksella mennäänkin sitten pitkään.

mäihä pulla hannuhanhi, mitä näitä nyt on

tiiättekö ne tyypit, joilla mikään ei koskaan onnistu.
tekniikka ei pelaa.
ne jotka aina mokaa, vaikka täysii yrittää.

mä en oo yks niistä.
koska mä synnyin sellasten onnellisten tähtien alla, että jäi toi elämän kova koulukin käymättä.

kun eteen tulee mutka, saattaa olla, että kaadun ihan vaan sen takia, että olin menossa mutkaan, mutta maailma suoristikin sen tien mun edestä.

onhan tää kohtuutonta, että yhelle käy aina niin hyvä säkä, mut mennään nyt sit näillä.

viimesin oli, ku modeemi kärvähti.
mies löysi takuukuitin.
kahden vuoden takuusta oli kuukausi jäljellä.
KUUKAUSI!
mutta koska kaupassa ei enään ollut niin vanhaa mallia, me saadaan uus ja parempi.

IN YOUR FACE ELÄMÄN KOVA KOULU!

Missä heposeni on...

eilen tuli hurjia uutisia.
meidän viereiselle pellolla rekennetaan asuntola, narkeille ja nisteille.
annetaan kato mahollisuus.
hienoa.

kysyin asiantuntijaltani, mitä tämä tarkoittaa.
noh, toisella puolen espoota on samanmoinen kiska, ja siellä on n. 330 kirjattua poliisikäyntiä vuodessa.
ei tarvite olla nero, että tajuaa nistien lomailevan heinäkuun.
muuten on työllistävän oloinen vaikutus poliisikantaan.

kysyin myös, miten tämä vaikuttaa meidän perheeseemme ja elintilaan.
noh, kuulemma lapseni tulevat aamuisin odottamaan koulubussia siten, että pysäkillä onkin jo joku nukkumassa.
myöskin meidän pilkkeenä simäkulmassa ollut pihavaraston rakentaminen saattaakin muuttua nopeammin kuin nopeasti reaaliseksi, lihaksi ja vereksi, laudoiksi ja nauloiksi, koska pihalta katoaa kaikki mitä ei ole erillisellä lukolla sisään suljettu.

joten, nyt sitä puhdasta konia markkinoille ja vähän sassiin!

vauvat pysyy vauvoina

kaks lasta,
ykkönen ja kakkonen,
vanhempi ja nuorempi.

ykkönen on reipas iso poika,
jonka voi lähettää vaikka savoon ja se tulee hengissä takasin.

kakkonen on vauva.
se on niin pieni vielä.
ei varmaan pärjäis ees lähikaupassa.

 tänään tajusin, miks pidän sitä niin uuvattina ja avuttomana.
se ei osaa vieläkään sanoa ÄRRÄÄ.
ja koska puhe siis kuulostaa pikkulapsen jorinalta,
kuvittelen hänen henkiseksi iäkseen about kaks.

oppis puhumaan, niin kohtelisin kuin ikäistään,
9-vuotiasta.

saarnaaja

tietteks ku mua ärsyttää.
mua on viime aikoina ärsyttäny asiat.
ärsyttää että HIMYM ei tuukkaan enään kaks jaksoo illassa,
ärsyttää että töissä ei ollutkaan ruokalassa hedelmiä,
ärsyttää että bensaa kuluu kun autolla ajaa,
ärsyttää kun ihmiset ei reagoi kysymyksiin,
mutta eniten mua ärsyttää, että mua ärsyttää.

oravanpyöräni on valmis.

otanpa itsenäni niskasta kiinni ja lopetan tän vinkumisen.

Muoviritari

Koulu alkoi.
Koulukirjat tuli kotiin.
Päällystettäviksi.
Vihkotkin.
Kontaktimuovilla.
Periaatteessa pidän siitä.
Käytännössä tykkään siitä, paitsi silloin, kun poistat sen paperin muovista, ja siihen muoviin tulee siinä vaiheessa röpelöä keskelle, paikkaan, mihin et pysty mitenkään vaikuttamaan.
Se ahdistaa.

Mietin jo eilen mahdollista anomusta lapsen oppivelvollisuuden laiminlyönnistä vanhempien ja kontaktimuovin yhteistyön loppumisen vuoksi.

Menkööön likasissa vaatteissa, mutta ryppysellä kontaktimuovilla! Siitä se kunnon vanhemmuus arvotetaan.

Toisaalta, jos tunti tuntuu lapsesta tylsältä, on hänellä aina kivaa tekemistä.

vanhemmuus on kulta-aikaa

koulun aloitus, siis lasten.
päivämäärä on ollut tiedossa vähintäänkin toukokuun lopusta.
ei ylläreitä.
viimeisenä lomapäivänä ostamaan uusia kyniä ja kumeja.
repun täytettä.

illalla huomaat, että
a) sisäkengät
b) matkakortit

et vain jaksa ahterias näiden takia liikauttaa, koska kuitenkin viet lapset aamulla autolla ja niillä on hieman rahaa, millä voi ostaa sen matkan kotiin.
hankinnat siis kerkiää odottamaan seuraavaan iltaan.

kunnes aamulla edessäsi on sade.
ei kerkeä sisäkenkiä huomiseen odotella.
ne pitää hankkia nyt.
koulu alkaa yhdeksältä, aikaa siis on.

eikun selloon odottamaan, että kaupat aukeaa.
oli meitä muutama jonossa.
muilla ei ollut lapsia.

räyskäroks osastolla, oli näitä muovisandaaleita vain alle 31-kokoisia ja yli 47.
aitoja en viitsi kouluun ostaa.
vähän kalliita nuoren miehen hukattavaks.
(kyllä, muovikengät toimivat hyvin myös lentopalloina)

siitä nopea siirtyminen toiseen kauppaan.
sama tilanne.
myyjä: ei kun näitä ei saa enään myydä.

shit!
mitäs sitte?
perinteiset balettitossut?
puukengät oli myös kovin kalliita, ja niistä voi jo joutua syytteeseen kun sellainen kopsahtaa opettajaa päähän. (kokeiltu on kevyemmällä kengällä)

onneksi löytyi molemmille kakaroille perinteiset kusiluistimet.
"nämä on nyt tällaiset rantasandaalit"

matkakortti olikin hankalampi ladata, kun se oli repussa, joka oli autossa.
parin mutkan taktiikalla saatiin sekin ladattua.

ei ees tullu niin kiire, että ois yhtään harmittanut, että lapsi myöhästy bussista ja käveli kotiin.

hermoradat kuosissa...

nyt on taas ollut aika tutustua itseensä.
olen niin kaikki mulle tänne heti nyt tyyppi.
mut on kasvatettu niin hyvin.
maltan mieleni.
NOT!

eilen. illalla.
sain ilmoituksen, että tilaamani DVD (joo kyllä, en ime netistä, kun en osaa eikä kiinnosta opetella) oli saapunut toispuolelle espoota kauppaan.
lähdin sinne.
ensin metskaan parkkipaikkaa, koska joku idari oli perustanut sinne myös ruokakaupan.
eihän siellä ole edes asukkaita.
siellä on laitoksia ja halleja.
talot on muualla.
mutta silti ne ihmiset olivat tulleet sinne kauppaan.
autolla.
ja siksi jouduin kiertämään pitkin parkkista.

sitten menin myymälään.
kiersin koko myymälän.
löysin asiakaspalvelupisteen.
ei ollut pakettia siellä.
paketti on nouovarastossa.
menin autolleni ja olin ihan valmis lähtemään himaan.
ei kiinnosta noutovarastot pätkääkään.
ois voinut kertoa siitä heti.
turhaan kiersin koko myymälän.
sitten luin saapumisilmoituksen, jossa kerrottiin, että paketti on noutovarastossa.
annoin anteeksi ja menin hakemaan pakettini.

tänään. aamulla.
kamala määrä ihmisiä tunkemassa koirineen mun töihin.
joudun jonottamaan kohtuuttoman kauan päästäkseni töihin.
joudun keksimään vaihtoehtoisia reittejä päästäkseni töihin.
meinasin jo soittaa jollekkin, että nyt tuli etäpäivä.
mutta sitten mietin satamia.
ennenaikaan sinne on menty aamusta kun laiva tullut, ja tilanteen mukaan saivat ihmiset töitä.
jonotusperiaatteella.
joten jonottelin ja tulin töihin.

kasvatusopas

näin eilen kaupoilla käydessäni naisen.
urhean naisen.
oli lähtenyt shoppailemaan ~kolmivuotiaan sekä vauvan kanssa.
kolmivuotias kikkaili minkä kerkesi ja koitti jemmautua vaaterekkien taaksen.
äiti siinä tuskaisena: älä mene piiloon, ette joudu kokonaan hukkaan.

meinasin lohduttaa tätä naista, että ei hätä.
mullakin on parhaillaan 11v kadoksissa täällä ostoskeskuksessa.
on ollut nyt 20 min.
maanantaina se oli 30 min kateissa täällä ja viime viikolla vartin.

mut en sit viittinyt lohduttaa sitä naista.
kyllä hän sen tulee huomaamaan, että lapset kasvaa ja oppii.

juoksukoulutus

koska...
a) en tykkää juosta
b) en osaa juosta
c) en todellakaan osaa aloittaa lenkkeilyä kohtuudella, joten juoksen yleensä sen kerran ja jätän homman muille

...printtasin netistä juoksukoulun.
iisiä.
siinä on ohjeet miten edetään, ja mitä ravataan minäkin päivänä.
eilen se alkoi.
5min kävelyä, 2min juoksua, käännös, 5min kävelyä, 2min juoksua, taputus olalle ja onnistumisen tunne.
ei paha.
ei lainkaan paha.
kyllähän tuon nyt pystyy.

paitsi;
jos on helle,
olet koko päivän laahannut siinä asussa missä on viilein.
siinä mikä oli koko yön päällä.
sinun pitäisi sen verta aktivoitua, että vaihtaisit tämän asun urheilemiseen tarkoitettuihin tuotteisiin.
koko setti. kalsareista lähtien.
että pääsisit lenkille vartiksi.

se oli oikeasti isoin haaste.
saada itsensä siihhen moodiin, että tämä vaatteiden vaihto on jotenkin tarpeellista ja hyväksyttävää,
että on ok tehdä pyykkiä vartin takia.

kun tämä haaste oli suoritettu, olikin seuraava haaste saada urheilutoppi päälle nihkeään ihoon.
se on jo sirkusta.

eniten vituttaa

-helle
-kuumuus
-jatkuva hiki
-mahdottomuus käyttää farkkuja, koska ne ei menisi tästä hikisestä ihosta läpi/ylös/päälle
-jatkuva aurinko
-palanut iho
-ulos kuivumaan laitetut vaatteet ja naapurin katon pesu painepesurilla
-koiraelokuvassa alati vaihtuva pääosanesittäjä
-kauppaan pitäs mennä, mutta kaikki varmaan mätänee matkalla kotiin
-juoksemaan pitäs mennä, mutta sydän varmaan pysähtyy lenkkareita sitoessa
-jumppaan pitäis mennä, mutta ei tee mieli, kun on niin kuuma
-lapsiin pitäis tunkea ruokaa, mutta ei tee mieli tehdä mitään, kun on helle.
-pankkitili pitäis tarkistaa, mutta ei tekis mieli tietää totuutta
-jatkuva tsekkaaminen kuoliko koira, kun se makaa 23h vuorokaudesta yhdessä paikassa

siinäpä ne sit oli.
muuten on asiat ok.

mummojumppa

tässä on ollu pari viikkoa töissä niin hiljasta, että selkä on mennyt jumiin tuolissa röhnöttämisestä.

tämän kunniaksi menin eilen jumppapaikkani terve selkä jumppaan.
kyllä, mummojumppaan, mummojumppa-asenteella.

 koskaan en ole siinä käynyt, koska olenhan nuori ja mukahyväkuntoinen ja se on se pumppi enemmän just mun tyyppistä varten (toki koskaan en ole siinä käynyt, koska on monia hyviä tekosyitä)
ja jos kerran salille jumpille mennään, niin eiks sillon pidä tehä täysii?
eikä mitään mummojumppia.

nyt kuitenkin mummojumppaan menin, koska selkä.
ehkä parempi ottaa rauhassa nääs.

tajusin olevani harhainen ajattelija siinä vaiheessa, kun hiki norui nenää pitkin pienenä purona.

vieraita

nyt on taas se aika vuodesta kun iltapäivälehdet kaivaa esiin ne horrorstoryt mökkivieraista.

ihaniakin mökkivieraita on, mutta tää yks horror on niin jäänyt mieleen, että jos joku kysyy saako he tulla meidän mökille, niin aina, jokakerta miehen kanssa mietititään, millä todennäköisyydellä nää tekisivät horrorit.

tarina alkaa.

oli vuosi 2005 ja kesä.
huhtikuun lopussa oli meille syntynyt toinen lapsi, eli meillä oli siis vauva ja 2,5v poika.
sekä koira.
ja minä.
ja mies.

kutsuttiin kaverit mökille.
raskaana oleva nainen.
mies.
miehen kaksi lasta.
iso koira.

osa heistä tuli autolla, osa veneellä.

tarkoitus oli olla pari yötä.

nämä pari päivää, mies korjasi ja pesi venettä.
nainen makasi sängyssä ja luki.
lapset tappelivat keskenään.

meidän työksi jäi siis omien lasten hoito,
vieraiden lasten hoito,
ruoan laitto, kaikki muu.

no pari päivää meni, ja tuttavamiehen piti palata töihin.
hän reippaasti kysyi, että voiko muu perhe jäädä mökille, niin hän nopeasti sitten käy autolla työmatkansa ja tulee parin päivän päästä takaisin ja vie sitten veneen ja perheen pois.
kilttejä kun ollaan, niin ei kai siitä sitten kohtuutonta haittaakaan ole.

raskaana oleva nainen ja riitelevät lapset jäi.

loppupeleissä, oli siitä haittaa, kun piti omaa vauvaa hoitaa, ihmetellä mitä kaikkea 2.5v osaa jo tehdä ja luonnosta löytää (lue: vahtia ettei se hotki myrkkysieniä ja muuta paskaa), kavereiden lapsille piti keksiä viihdykettä ja samalla toivoa että raskaana olevan naisen kirja loppuisi, jotta jos hänkin kantaisi kortensa kekoon.

ei oo heitä sen jälkeen hirmusesti kutsuttu.
samainen perhe kävi toki auttamassa muutossa.
laitto autot meidän pihalle parkkiin ja lähti kaupoille, me kun asutaan niin paljon lähempänä kauppoja.
illalla tulivat istumaan sovalle lapset talvihaalareissaan miettimään, että on aika iso sohva siihen tilaan.

postimyyjäisistä päivää

kun kyllästyt liian pieniin vaatteisiisi.

päätät että hankit isompia.

mutta ei niistä väliaikaisista vaatteista viitsi maltaita maksaa.

tilaan ne alesta.

ja ne ovat hieman isoja.

mutta mukavia.

joten pidät niitä.

vaivut trikoopöhnään.

farkkuni, odottakaa minua rauhassa.

olen vielä käyttämässä teitä, mutta en näillä helteillä.

koolla on väliä

totesin eilen, että on kaksi vaatekokoa, mitä kaikki käyttää, mutta kukaan ei niistä puhu.

TS = Too Small

WTS = Way Too Small

mulla on noita molempia. 

käytän yleensä vain ensimmäisiä.

jälkimmäiset odottaa, että ovat jonain päivänä ensimmäisiä.

tässä teilel vanha vitsi. 

aina se naurattaa.

jotkut (no tiedetään kyllä ketkä) väittävät, että Koolla ei ole merkitystä.

on sillä.

ilman Koota Kaija Koo olisi vain Aija.

ihminen oppii

luin/ kuulin/ saatoin tietooni eilen, että ihmisen ei sovi aamulla herätyskellolla torkuttaa.
se häiritsee kehoa.
häiriintyy koko ihminen.

olen tässä kesän ollu mitä suurin torkuttaja.
helposti siirtyy herääminen tunnilla, 9min kerrallaan.
(mikä v*tun  9min lumiassa? kuka sen on keksinyt, kuka sen voi muuttaa????)

tänään kuitenkin viisastuneena heräsin kellonsoittoon.
olin hetken jo painamassa torkkunappulaa, kunnes muistin, että ei oo hyvä kroppaansa häiritä.
nousin siis ylös (ja tätäkään ei siis saa tehdä suoraan heräämisestä, vaan ensin pitää katsella kattoa hetken, ettei kroppa häiriinny tästäkin) ja hohhailin hetken.
kävin jopa terassilla tekemässä pari jumppaliikettä.

sitten kun oli olo, että tiedän olevani hereillä, menin takaisin sänkyyn ja nukuin puoli tuntia lisää.
en ole siis häirinnyt kehoani.
kehoni on tänään hyvin vähän häiriintynyt.

ps. tulis jo lauantai, mun kropalla on myös tarve herät ilman herätyskelloa.
siitä on aivan liian pitkä aika, kun olen saanut  vapaaheräämistä suorittaa.

mun säännöt, sun säännöt, meiän säännöt

perusperhe.
perusperheen säännöt.
mun säännöt, sun säännöt ja sitte vielä ne yhteiset säännöt.

mies on nyt ollut lomilla, ja lapset ovat pitkälle menneet miehen säännöillä ja nukkumaanmenoajoilla.
turha tästä ideologista keskustelua on käydä.
menköön millä menee, tietävät kuitenkin, että paluu arkeen ja mun sääntöihin on edessä.
nauttikoot.
kaikki.

tänään kuitenkin tapahtui käänne.
iso käänne.
mies soitti tuohtuneena.

MIES: nyt tosta pelaamisesta tulee loppu.
MINÄ: jaa jaa joo joo, kuis nyt just nyt eikä esim. eilen illalla?
MIES: aamulla tuli kakkonen herättämään; iskä, ovella on joku mies.

mies raahusti ovelle, ja todella, siellä naapurin isäntä oman koiranpentunsa kanssa hengaili, ja meidän koira juoksenteli pitkin pihaa.
oli siis lapsi päästänyt koiramme naapurinsedän seuraks.
huomaavaista?
oli tämän jälkeen mennyt onnessaan sohvalle pelaamaan.

mies kävi naapurin kanssa keskustelut läpitte, ja oli tulossa takaisin sisään.
ovi on kiinni.
soitto ovikellosta X 4 ja vihdoin raahusti kakkonen avaamaan oven, koska aikaisemmin ei kerennyt, oli peli kesken.
mies pyysi ottamaan koiran sisään, hän käy vielä kellarissa.

hetkeä myöhemmin oli mies taas menossa itse sisään.
soitto ovikellosta X 4,
ei mitään.
oven hakkausta,
ei mitään.
ovikellon hakkausta,
tovin päästä raahusti kakkonen avaamaan oven, koska aikaisemmin ei kerennyt, oli peli kesken.

missä ykkönen luuras?
no se nukku vielä.

tuli muuten just tänään meiän lapsille peliajat, isän toimesta.

kenen syy?

tuli erään iltana töistä kotiin.
kaikki hitotti.
ihan kaikki.
ikkunat talossakin oli väärään suuntaan.
ärjyin miehelle.
tiuskin lapsille.

kokoajan oli nälkä.
minkään syöminen ei poistanut tarvetta syödä.

illalla kun olin iltapesulla katsoin daisareitani.
hillittömän kokoset ja älyraskaat.
PMS!

menin kiltisti pyytämään mieheltä anteeksi.
anteeksi kun ärjyin, mul on viikon päästä menkat.

sitten mua ärsytti se, että mun kroppa alistaa mut tommoseen hormoonikäytökseen.
vaikka en haluis.

Joskus on pakko...

mökillä.
tein sangriaa, paljon.
eniten tekis mieli mennä nukkumaan.
sit menis hyvä juoma hukkaan.
joten katson matsia espanjalaisittain.

on äitejä ja on isiä

ei mennyt aloite läpi, äänestivät punaniskat ja ahdistuneet sitä vastaan.

mietin tässä niitä ja noita, ja totesin, että monilla lapsilla on tälläkin hetkellä kaksi äitiä ja kaksi isää.
toki nämä erouusperhesysteemit tuppaa vielä olemaan heteromallisia...

toisaalta mietin kahden äidin lasta, jos nämä vanhemmat eroaa toisistaan ja löytävät uudet kumppanit, on lapsella sitten 4 äitiä.
suurin uhka tässä yhteiskunnallisesti on se, että nämä kaikki 4 äitiä tykkää kovasti leipoa.
pikkasen tulee lapsesta lihava ja vaikuttaa kansanterveyden painoindeksiin korottavasti.
se onkin kai suurin uhka.
eikä sekään kai ole ongelma.

ja jos taas lapsella on kaksi isää, niin... noh he ei kai kovin hyvin osaa neuvoa tytärtään tamppoonin asettamisessa, mutta toisaalta on minullakin äiti ollut, ja silti itse opettelin tamppoonijutut pakkauksen ohjeista.
eli no harm done tässäkään perhemallissa.

itseasiassa uskon, että sateenkaariperheiden vanhemmat ovat valveutuneempia teinien asioihin.
jos kahdella äidillä on poika, kyllä he varmasti miettivät, miten ja kuka kävisi pojan kanssa läpi nämä murrosiän metkut, kuten jöpötykset ja syöksyt.

itse kahden pojan äitinä olen mielessäni ulkoistanut tehtävän lasten isälle, joka todennäköisesti ei tiedä minun ajatuksistani yhtään mitään, ja näin saa pojat itse selvittää googlesta ja bilsan kirjasta nämä kimurantit hommat.
mutta selkeesti mun lapsilla on helpompaa, kun on äiti ja isä ja farmariauto.

mulla on niin kamalan kylmä ilman sua

sanokaa mitä sanotte,
että oon kylmä akka,
mutta voin kertoo,
että kun mies on poissa,
on makkari jäässä.
kun siellä ei kukaan valmiiksi kuorsaa,
siellä on kylmä,
ja koska ei ole ketään kelle tästä naputtaa,
ei leuatkaan lämpene.

nyt on sit kurkku kipee ja flunssa ei osoita mitään merkkejä poismenosta.

ku mä oon niin erilainen!

argh, tota mä jotenki niiin inhoon.
ku ne tietyt ihmiset kertoo olevansa niiin outoja ja niiin erilaisia.
ku ne tietyt tyypit uskaltaa esim hymyillä kadulla.
se oma itseisarvo.

no mäpäs oonki ihan tän takia ollu aina samanlainen ku muut.
ihminen.
samanlainen.
kuin muut.

mutta tänään...
harhaani astui poikkeus.
ostin netistä koltun.
one size- fits for most.
no en kuulu nähtävästi sarjaan most...
FAK!

haluun elämäni takaisin

eli samsungin.
en enään kestä.
jos mulla ois mun samsung, tietäisitte jo nyt, että juhannusyönä ei paljoo nukuttu.
päivänä kylläkin.
tietäisitte, että olen ollut iloinen eri asioista.
olen jopa miettinyt suhdettani alkoholiin.
ja karkkiin.

mutta ei, ei ole samsungia.
pysykää pimennossa.

pysy kotonas jos oot kipee

...mut en mä voi.
Mies on maalannut taloa (olenhan mä koittanut osallistua) pari viikkoa.
Nyt mulla on  flunssa päällä.
Jos jään kotiin, käskee hän minun avustaa.
Tai ei käske, mutta pyytää apua niihin helppoihin kohtiin.
Joten ei voi saikulla levätä.
Joten samaan hintaan olen kevätflunssani kanssa töissä.
Parempi puhelinMarjatta ääni.

kaikki on nyt jäänyt

koska vaihdoin samsungin lumiaan,
koska työ.

samsunki oli parempi.
lumia on paskempi.

samsungista pystyi päivittämään tätäkin blogia suitsaitvaan, sukkelaan.
lumiasta ei voi.

samsungissa pystyi ilmoittautumaan jumpalle noin vaan.
lumiasta ei mitään tehdä noin vaan.

joten olen lopettanut tämän sekä jumpan.

pelle positiivi

nyt on fb:ssä kiertänyt Se positiivisuus haaste.
Se on kiva.
huomaa kuinka kivasti omat asiat kaikkinensa on.
sen myötä toki mietin, että oonko mä periaatteessa peruspositiivinen vai negatiivinen, ja tajusin, että ei mitään hajua.
yleisesti olen iloinen, enkä jaksa ihan hirveen herkästi murheita raapia turhasta.

mutta kyllä mua ärsyttää ne:
Tää on niin just mun tuuria-tyypit.
Tämmöstä voi tapahtua vain mulle-tyypit

lupaan, että ihan kaikille tapahtuu hyviä ja huonoja juttuja.
en jaksa uskoa, että kellään tapahtua enempi sitä shittiä yleisesti kuin muille.
toiset vaan haluu tehä siitä isomman numeron.
itseisarvon.

tai sitten oon niin kultalusikka ja neliapila taskussa syntynyt, että elämä tuntuu vekkulilta.

mulle tapahtuu tällä hetkellä niin paljon hyvää, että pää menee pyörälle.
jos tää on maailmallinen korvaus työttömyydestä, niin WAU, vaikka ei sekään niin kamalaa aikaa ollut. HIUKAN ahdistavaa, mutta ei kamalaa.
siitäkin sain kiitoksen kakkoselta.
äitienpäiväkortissa luki: kiva kun olit niin paljon kotona.

ps. sain tänään lahjaksi jäätelön, smoothien ja konvehdin. eikö oo hyviä asioita?

huomio

jos pää painuu näppikseen, tulee todella monta kirjainta kerrallaan.
joku voisi luulla, että näin säästää aikaa, mutta voin kertoa, että ei säästä.

tätä mä nyt haluun

lapset on mun vanhemmilla.
arki säilyy silti.
eilen katsottiin sunnuntain sarja.
mentiin nukkumaan.
ketään ei tarvinnu komentaa.
aamulla herättiin kelloon.
lähdettiin töihin.
ketään ei tarvinnut komentaa.
mä haluun just nyt tällasen lapsettoman perheen.

armollisuus

Tapasin eilen ihanan vanhan sukulaismiehen.
Hän on aina ollut mitä ystävällisin ja mukava herrasmies.
Nyt ikävä kyllä on iän myötä muisti tehnyt tepposet.

Pitkästä aikaa siis tapasimme, ja esitellesäni itseni mainitsin ykkösestä.
Minä: Ja tässä on ykkönen, hänhän on sinun syntymäpäivä kaima.
Hän: Aivan, hänkin on siis syntynyt syksyllä.
Minä: Ei ku hän on syntynyt tammikuussa samalla päivämäärällä kuin sinä.
Hän: Ai niinhän se olikin. Totta tosiaan.

Mutta herra ei ollut muistamattomuudesta niin pahana.
Kiireet kuulemma loppuivat siihen kun muisti katosi.

Haluan periä tuon asenteen häneltä!

ei kiitos

Myyjä: Onkos teillä jo Elisa viihde
Minä: No eipä oo
Myyjä: Miksi?
Minä: Koska mun lapsilla on niin natsi mutsi, että se koittaa pitää lapset pihalla leikkimässä ja miehen myös.

Jostain syystä myyjä halus heittää yläfemmat mun kanssa.

kuivumisvaara

eilen keskusteltiin kuinka alkoholi kuivattaa.
ihminen kuulemma ei humalatiloissaan osaa hallita rakkoaan ja täten pissii enempi kuin ois tarve.
sitten ihminen kuivuu.
mietinpä sitten, että petollisin asia maailmassa saattas olla kossu vihreällä teellä.
kyllä serla ja lambi kiittäisi.
antaisivat moiselle drinkille nimeksi menekin edistäjä.

ei voi sattuu jos ei tuu verta

Hirveessä kuumuudessa ajettiin mökiltä.
Kuumuudesta johtuen päälläni oli hihaton paita.
Matkasimme miehen autolla.
Tuolla ruotsin ihmeellä, joka on aivan väärän kokoinen minulle.
Jos turvavyö menee rinnan yli niinkuin pitäisi, hiertää se kaulaa.
Laitoin sen siis kainalon ali.
Paska idea sekin.
Painautui lämmön ja läskin takia syvälle ihoon.
Alun nipistävän tunteen jälkeen en tuntenut mitään.
Nyt on sunnuntaista asti tuntunut...

toive

Eilen illalla pyörin sängyssä ja toivoin omaa sammakkoa.
Makkariin.
Siellä se onnellisena nurkassa metsästäis hyttysiä, olisi onnellinen ja minä nukkuisin.

Ahkeruus palkitaan

Ykkönen hankki lemmikkikiviä.
Fred ja Ted.
Niillä alkoi ensin uimakoulu.
Treenit alkoi sukellusreeneillä.

Välillä mä mietin kuinka onnellinen voikaan lapsi olla.

Anteeksvittumitä

Uusi gefilusmaito.

Mehumaito.

Kaikille niille joiden lapset ei vaan taho juua maitoo...

Kato ku mä en haluu.

How to share...

En ole ainoa joka on kiinnostunut tölkin sisällöstä...

Mikä on

kun on ekat asfalttimiehet
kun on kesämiehet ilman paitaa
kun kroppa on kuumuudesta turvonnut

se on kesä

...lähden odottamaan syksyä...

naamiainen

kun aamulla aloittaa luomivärin levittämisen sen jälkeen, kun muut silmään kuuluvat meikit on jo asennettu, ei kannata lätätä mitään kamalan tummaa.
kokeilin.
oli oikeesti tummaa ja pigmenttä oli vaikka ja kuinka.
tämä tulos on nyt kaukana kauniista.
ei tässä mitään smokeyeye efektiäkään ole.
lähinnä näyttää, että joko oon saanu nyrkin molempiin silmiin, tai että olen aloittanut aamun maskeerauskoulun röllitunnilta.

mikä on ihanampaa

kuin istua iltaa ystävien kanssa,
kuin hieman humaltua viinistä,
kuin matkustaa aamulla julkisilla...

opettelua

kompressiosukat, check
kompressiopyöräilyhousut, vaaleanpunaiset, check
jatkuva renkutus iPodista, check

voi herramunjee jos oppisin ajamaan taas ilman käsiä.
maailmassa on niin monta hyvää biisiä minkä äärellä on hyvä hytkyä pyörää ajaessa, mutta vielä kun sais kädet pois stongalta...
ui juma mitä muuveja luvassa.

tänä yönä ei tuu pakkeja... eipä

nukahdin.
melkein.
en siis vielä nukahtanutkaan, kun tajusin että huoneessa kuorsaa kaksi.
kaksi eri kuorsausääntä.
raivostuttavaa.
toinen oli mies, toinen oli koira.
(koirat alkavat vanhemmiten muistuttamaan omistajiaan)

aloitin hiljentämisprojektin lähimmästä, miehestä.
kevyt ravistelu olkapäästä.
ei tulosta.
raskas ravistelu olkapäästä.
reaktio: "mä en nyt haluu enkä jaksa"

aha.

koiraa en edes koittanut hiljentää.

taikuutta ilmassa 4,99€

urheilu lisääntyi tällä viikolla, se airoopinen.
otin eilen reppuun ja työssäkäytettäväksi housut, joita viimeksi käytin viime viikolla.
liian pienet.

ihan vähän otti kupoliin.

menin kauppaan, ostin litistävät alkkarit ja söin illalla vihoihini vähän suklaata.
nyt housut on sopivat.

tyhmästä päästä...

hanskat jäi kotiin, siis tumput.
huomasin sen 200m kotoota, kun ranteet alkoi jäätyä.
en voinut kääntyä, koska sports tracker oli päällä.

siitä on nyt kolme tuntia, ja ranteet ovat vielä hieman sinertävät.

Unessa on voimaa

Elastinen ja sen kädet ei oo ollu mun öissä pitkään aikaan.
On ollu kai mulla muita kiireitä.

Viime yönä kokosin Cheekin kanssa ratsujoukkoja.
Meiän piti lähteä vuorille kokoontumaan, strategioimaan (ah, niin perinteinen kuvio) ja treenaamaan lähitaistelua kepeillä.

Onneks sil oli mut. Olin meinaan kohtuu hyvä koordinoimaan ja delegoimaan.

kun toiselle kumarrat, toiselle...

toinen laihistäti sanoo, että aamuairoopinen tyhjään vattaan, ni rasva palaa.
toinen laihistäti sanoo, että syö kunnon aamiainen, tai edes jotain ennen reeniä, että jaksaa tehdä, että ton ekan tädin metodi on humpuukia.

en nyt sit tiiä.
jos tästä pyöräilystä tulee joku tapa, niin jos syön ennen matkaa joka toinen aamu ja joka toinen aamu syön vasta töissä?

odottelua

nyt mä sitten odotan sitä sadetta.
piti tulla niin paljon, että saadaan suomeen uusia järviä.
sen takia en tullut tänään pyörällä (syy ei missään nimessä ole eilisen työmatkapyöräilyn aiheuttamat kulumat nivusissa)
just ton luvatun mukasateen takia mä en nyt pääse urheilijan elämään kiinni.
ei tuu pientä peppuu, älyttömiä reisiä ja littanaa mahaa.

et tulis nyt edes se sade!

...toisaalta autolla on pikkasen helpompaa kuljettaa uus 14kg kahvakuula kotiin.
semmonen venäläinen.
voi rakkaus.

alkaa ryminällä

työmatkapyöräilykausi korkattu.
tänään.
tunti sitten.

ei pitänyt, mutta satoi silti.
alkoi justiinsa 4km kotoa, eli ei kannattanut kääntyä takaisin.
ja sitten tuli vastatuuliosiot.

kyllä nyt reidet tietää pyörineensä.

löysin vielä perille töihinkin, vaikka kaikki mahdolliset pyörätiet vei vain junaradan väärälle puolelle.

olin siis aatellu...

...olla toukokuun ilman alkoholia, niinkuin tuossa lesosin.
eilen olin kuitenkin niin sippi, että oli pakko alkaa dokaa, että jakso kattoo euroviisut.
ei ois muuten pysyny hereillä.

tänään käytiinkin sitten nuuksion metsissä perheen kanssa puhaltelemassa.
mikä oli urheiluhikeä ja mikä herra sandelssia, sitä on paha sanoa.

ehkä mä teen jonku fb-vedon aiheesta, pysyn minäki ruodussa.
mutta 6.6 ja 7.6 ja 12.6 ja... ei pysty siis :)
ehkä syksyllä. ehkä.
kakkonenkin aloittaa silloin EHKÄ koripallon.
ei ole vielä päättänyt.

Dejavu, rendez vous, voulez vous,

Kun luet sängyssä juttua poliisien vähennyksestä, ja muistat tilanteen entuudestaan.
Luet siinä ja pian mies tulee huoneen ovelle ja kerron hänelle uutisesta.
Pian kuulet kuinka mies kolistelee keittiössä ja lähestyy makkaria.
Laitat sormet ja varpaat pystyyn, että mies ei tulisi siihen ovelle, etkä kertoisi hänelle uutista.
Se vaan olisi liian ennalta arvattavaa.
Pakko hallita elämäänsä edes jotenkin.

Lakko

Päätin olla toukokuun ilman alkoholia.
Eilen seisottuani kaksi tuntia sateisessa säässä makkaran paistossa ja sen jälkeen saunassa, koskaan ei ole saunakalja houkuttanut niin paljoa...
Mutta mä meninkin nukkumaan.
Nukuin kakstoista tuntia.
Siihen ei saunaolut ois pystynyt.

aikuiset on ongelmat

...koska olen muka aktiivinen
ryhdyin ykkösen luokan "luokkaäidiksi"
sanoin syksyllä, että ruotsiin en joka tilanteessa taivu, joten saavat pärjätä mun suomella.

olen nyt järkännyt luokan yhteistä iltaa ulkoilualueella,
vähän ekstraa koulun ulkopuolelle.

nyt sataa.
muutama on ilmoittanut etä ei pääse, koska sade.

kaikkea ei voinut huhtikuun alussa arvata. tätäkään.

keski-ikä

kun menee kymmeneltä nukkumaan ja herää kuudelta.
tuntuu hyvältä ja samalla ahdistaa.
hyvä fiilis ja olo tulee muualta, mutta silti, missä on se rokkarin elämäni ja myöhään menevät illat...
anarkia puuttuu.
on vain tasainen ja vahva olo.

sitten tulee euroviisut.
kahtena iltana "joutunut" valvomaan pidempään, koska karsinnat PITÄÄ  katsoa.
aamulla ei meinaa herätä.
ei jaksa.
toivoo että olisi viikonloppu.
onneksi tänään saa mennä ajoissa nukkumaan, koska huomenna on finaali...

how middle aged?

parhautta

ehkä hienointa maailmassa on miehen loma.
on ihana painaa kodin ovi kiinni ja käynnistää auto, kun sisällä taistellaan siitä, pitääkö kouluun mennä kun sataa.
myös 9-vuotiaalla voi olla uhma.

Kipuja

On asia mistä mä oon kipuillu liian kauan.
Kun kerrot ystävälle kaiken.
Kun tajuat, että puhelin toimii vain yhteen suuntaan.
Kun näet liikaa valokuvia missä sinun pitäisi olla mukana.
On parempi kääntää pää uuteen tuuleen.
Lopettaa kipu ja tajuta ne miljoona asiaa mitä sinulla on.
Nauttia niistä.
Ottaa omat valokuvat.

ennen oli ennen

Rikoin ystävän puhelimen.
Se sai uuden.
Vanha puhelin resetoitiin.
Kukaan ei muista microsoft tilin tietoja.
Eipä ole enään mitään numeroita.
Toista se oli ennen kun oli almanakka ja puhelinmuistio.
Tai edes tallentava sim-kortti.

Hyötyliikunta

Olin miettinyt töihin pyöräilyä.
Siinä reidet kasvais.

Rasva palais.
Ajattelin jo, että pikkusade ei mua latista.
Tää lumi sai mut autoilemaan.

Laituri valmiina-paikoillaan-hep!

Talviturkki lähti.
Saunasta mereen ja 20m pikamatka huutaen ja nauraen takas saunaan.
Mutta jostain syystä hiukset tykkää merivedestä.

arki on juhlaa

Kun menin herättämään kakkosta halien ja nuuskutellen, kysyi hän herättyään; missä on mun lahjat?
Selkeesti vähän turhan helliä nää herätykset meillä arkisin...