maanantai, aamu, uusi viikko, uudet mahdollisuudet,
viikonlopun synnit jääköön taa.
olin siis ilmoittautunut ekaa kertaa koskaan ikinä maanantaiaamun spinninkiin.
sisäpyöräilyyn.
kun kolmelta heräsin ja jäin katsomaan valveunia, mietin tätä ideaa urheilla maanantaina.
paska idea.
todella huono.
mä oon vanha.
sydän pysähtyy.
viideltä peruin tunnin.
samoista syistä.
kuudelta kun virallisesti heräsin, pyysin mieheltä ja universumilta lupaa jäädä nukkumaan.
sain luvan.
heti kun sain luvan, niin kappas. ei tehnyt enään yhtään mieli nukkua.
minäpä päätin lähte sinne jumppaan.
kassikin oli pakattu, ja olis kuitenkin pitänyt suihkussa käydä, koska likainen tukka.
menin siis jumppaan.
pyöräilemään.
valitsin pyörän, säädin koneiston, aloin polkemaan.
juuri kun tunti oli alkamassa, eteeni tuli pikkasen podannut mies.
ihanassa eilisessä salipaidassaan.
saman tien kun hän sai lämmöt päälle, alkoi se mieletön dunkkis.
siinä sitten poljin tunnin pää kenossa, pää sivulla, pää ylöspäin, pää pyyhkeessä.
mielessäni mantra: hengitä suun kautta.
kiva että menin.
vitutti kun olin.
jälkeenpäin tuntu ihan hyvältä, mutta tämän jälkeen en enään säädä pyörää, ennenkuin salin ovi on lukossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti