juoksukoulutus

koska...
a) en tykkää juosta
b) en osaa juosta
c) en todellakaan osaa aloittaa lenkkeilyä kohtuudella, joten juoksen yleensä sen kerran ja jätän homman muille

...printtasin netistä juoksukoulun.
iisiä.
siinä on ohjeet miten edetään, ja mitä ravataan minäkin päivänä.
eilen se alkoi.
5min kävelyä, 2min juoksua, käännös, 5min kävelyä, 2min juoksua, taputus olalle ja onnistumisen tunne.
ei paha.
ei lainkaan paha.
kyllähän tuon nyt pystyy.

paitsi;
jos on helle,
olet koko päivän laahannut siinä asussa missä on viilein.
siinä mikä oli koko yön päällä.
sinun pitäisi sen verta aktivoitua, että vaihtaisit tämän asun urheilemiseen tarkoitettuihin tuotteisiin.
koko setti. kalsareista lähtien.
että pääsisit lenkille vartiksi.

se oli oikeasti isoin haaste.
saada itsensä siihhen moodiin, että tämä vaatteiden vaihto on jotenkin tarpeellista ja hyväksyttävää,
että on ok tehdä pyykkiä vartin takia.

kun tämä haaste oli suoritettu, olikin seuraava haaste saada urheilutoppi päälle nihkeään ihoon.
se on jo sirkusta.

eniten vituttaa

-helle
-kuumuus
-jatkuva hiki
-mahdottomuus käyttää farkkuja, koska ne ei menisi tästä hikisestä ihosta läpi/ylös/päälle
-jatkuva aurinko
-palanut iho
-ulos kuivumaan laitetut vaatteet ja naapurin katon pesu painepesurilla
-koiraelokuvassa alati vaihtuva pääosanesittäjä
-kauppaan pitäs mennä, mutta kaikki varmaan mätänee matkalla kotiin
-juoksemaan pitäs mennä, mutta sydän varmaan pysähtyy lenkkareita sitoessa
-jumppaan pitäis mennä, mutta ei tee mieli, kun on niin kuuma
-lapsiin pitäis tunkea ruokaa, mutta ei tee mieli tehdä mitään, kun on helle.
-pankkitili pitäis tarkistaa, mutta ei tekis mieli tietää totuutta
-jatkuva tsekkaaminen kuoliko koira, kun se makaa 23h vuorokaudesta yhdessä paikassa

siinäpä ne sit oli.
muuten on asiat ok.

mummojumppa

tässä on ollu pari viikkoa töissä niin hiljasta, että selkä on mennyt jumiin tuolissa röhnöttämisestä.

tämän kunniaksi menin eilen jumppapaikkani terve selkä jumppaan.
kyllä, mummojumppaan, mummojumppa-asenteella.

 koskaan en ole siinä käynyt, koska olenhan nuori ja mukahyväkuntoinen ja se on se pumppi enemmän just mun tyyppistä varten (toki koskaan en ole siinä käynyt, koska on monia hyviä tekosyitä)
ja jos kerran salille jumpille mennään, niin eiks sillon pidä tehä täysii?
eikä mitään mummojumppia.

nyt kuitenkin mummojumppaan menin, koska selkä.
ehkä parempi ottaa rauhassa nääs.

tajusin olevani harhainen ajattelija siinä vaiheessa, kun hiki norui nenää pitkin pienenä purona.

vieraita

nyt on taas se aika vuodesta kun iltapäivälehdet kaivaa esiin ne horrorstoryt mökkivieraista.

ihaniakin mökkivieraita on, mutta tää yks horror on niin jäänyt mieleen, että jos joku kysyy saako he tulla meidän mökille, niin aina, jokakerta miehen kanssa mietititään, millä todennäköisyydellä nää tekisivät horrorit.

tarina alkaa.

oli vuosi 2005 ja kesä.
huhtikuun lopussa oli meille syntynyt toinen lapsi, eli meillä oli siis vauva ja 2,5v poika.
sekä koira.
ja minä.
ja mies.

kutsuttiin kaverit mökille.
raskaana oleva nainen.
mies.
miehen kaksi lasta.
iso koira.

osa heistä tuli autolla, osa veneellä.

tarkoitus oli olla pari yötä.

nämä pari päivää, mies korjasi ja pesi venettä.
nainen makasi sängyssä ja luki.
lapset tappelivat keskenään.

meidän työksi jäi siis omien lasten hoito,
vieraiden lasten hoito,
ruoan laitto, kaikki muu.

no pari päivää meni, ja tuttavamiehen piti palata töihin.
hän reippaasti kysyi, että voiko muu perhe jäädä mökille, niin hän nopeasti sitten käy autolla työmatkansa ja tulee parin päivän päästä takaisin ja vie sitten veneen ja perheen pois.
kilttejä kun ollaan, niin ei kai siitä sitten kohtuutonta haittaakaan ole.

raskaana oleva nainen ja riitelevät lapset jäi.

loppupeleissä, oli siitä haittaa, kun piti omaa vauvaa hoitaa, ihmetellä mitä kaikkea 2.5v osaa jo tehdä ja luonnosta löytää (lue: vahtia ettei se hotki myrkkysieniä ja muuta paskaa), kavereiden lapsille piti keksiä viihdykettä ja samalla toivoa että raskaana olevan naisen kirja loppuisi, jotta jos hänkin kantaisi kortensa kekoon.

ei oo heitä sen jälkeen hirmusesti kutsuttu.
samainen perhe kävi toki auttamassa muutossa.
laitto autot meidän pihalle parkkiin ja lähti kaupoille, me kun asutaan niin paljon lähempänä kauppoja.
illalla tulivat istumaan sovalle lapset talvihaalareissaan miettimään, että on aika iso sohva siihen tilaan.

postimyyjäisistä päivää

kun kyllästyt liian pieniin vaatteisiisi.

päätät että hankit isompia.

mutta ei niistä väliaikaisista vaatteista viitsi maltaita maksaa.

tilaan ne alesta.

ja ne ovat hieman isoja.

mutta mukavia.

joten pidät niitä.

vaivut trikoopöhnään.

farkkuni, odottakaa minua rauhassa.

olen vielä käyttämässä teitä, mutta en näillä helteillä.

koolla on väliä

totesin eilen, että on kaksi vaatekokoa, mitä kaikki käyttää, mutta kukaan ei niistä puhu.

TS = Too Small

WTS = Way Too Small

mulla on noita molempia. 

käytän yleensä vain ensimmäisiä.

jälkimmäiset odottaa, että ovat jonain päivänä ensimmäisiä.

tässä teilel vanha vitsi. 

aina se naurattaa.

jotkut (no tiedetään kyllä ketkä) väittävät, että Koolla ei ole merkitystä.

on sillä.

ilman Koota Kaija Koo olisi vain Aija.

ihminen oppii

luin/ kuulin/ saatoin tietooni eilen, että ihmisen ei sovi aamulla herätyskellolla torkuttaa.
se häiritsee kehoa.
häiriintyy koko ihminen.

olen tässä kesän ollu mitä suurin torkuttaja.
helposti siirtyy herääminen tunnilla, 9min kerrallaan.
(mikä v*tun  9min lumiassa? kuka sen on keksinyt, kuka sen voi muuttaa????)

tänään kuitenkin viisastuneena heräsin kellonsoittoon.
olin hetken jo painamassa torkkunappulaa, kunnes muistin, että ei oo hyvä kroppaansa häiritä.
nousin siis ylös (ja tätäkään ei siis saa tehdä suoraan heräämisestä, vaan ensin pitää katsella kattoa hetken, ettei kroppa häiriinny tästäkin) ja hohhailin hetken.
kävin jopa terassilla tekemässä pari jumppaliikettä.

sitten kun oli olo, että tiedän olevani hereillä, menin takaisin sänkyyn ja nukuin puoli tuntia lisää.
en ole siis häirinnyt kehoani.
kehoni on tänään hyvin vähän häiriintynyt.

ps. tulis jo lauantai, mun kropalla on myös tarve herät ilman herätyskelloa.
siitä on aivan liian pitkä aika, kun olen saanut  vapaaheräämistä suorittaa.

mun säännöt, sun säännöt, meiän säännöt

perusperhe.
perusperheen säännöt.
mun säännöt, sun säännöt ja sitte vielä ne yhteiset säännöt.

mies on nyt ollut lomilla, ja lapset ovat pitkälle menneet miehen säännöillä ja nukkumaanmenoajoilla.
turha tästä ideologista keskustelua on käydä.
menköön millä menee, tietävät kuitenkin, että paluu arkeen ja mun sääntöihin on edessä.
nauttikoot.
kaikki.

tänään kuitenkin tapahtui käänne.
iso käänne.
mies soitti tuohtuneena.

MIES: nyt tosta pelaamisesta tulee loppu.
MINÄ: jaa jaa joo joo, kuis nyt just nyt eikä esim. eilen illalla?
MIES: aamulla tuli kakkonen herättämään; iskä, ovella on joku mies.

mies raahusti ovelle, ja todella, siellä naapurin isäntä oman koiranpentunsa kanssa hengaili, ja meidän koira juoksenteli pitkin pihaa.
oli siis lapsi päästänyt koiramme naapurinsedän seuraks.
huomaavaista?
oli tämän jälkeen mennyt onnessaan sohvalle pelaamaan.

mies kävi naapurin kanssa keskustelut läpitte, ja oli tulossa takaisin sisään.
ovi on kiinni.
soitto ovikellosta X 4 ja vihdoin raahusti kakkonen avaamaan oven, koska aikaisemmin ei kerennyt, oli peli kesken.
mies pyysi ottamaan koiran sisään, hän käy vielä kellarissa.

hetkeä myöhemmin oli mies taas menossa itse sisään.
soitto ovikellosta X 4,
ei mitään.
oven hakkausta,
ei mitään.
ovikellon hakkausta,
tovin päästä raahusti kakkonen avaamaan oven, koska aikaisemmin ei kerennyt, oli peli kesken.

missä ykkönen luuras?
no se nukku vielä.

tuli muuten just tänään meiän lapsille peliajat, isän toimesta.