maanantai 25. elokuuta 2014

Missä heposeni on...

eilen tuli hurjia uutisia.
meidän viereiselle pellolla rekennetaan asuntola, narkeille ja nisteille.
annetaan kato mahollisuus.
hienoa.

kysyin asiantuntijaltani, mitä tämä tarkoittaa.
noh, toisella puolen espoota on samanmoinen kiska, ja siellä on n. 330 kirjattua poliisikäyntiä vuodessa.
ei tarvite olla nero, että tajuaa nistien lomailevan heinäkuun.
muuten on työllistävän oloinen vaikutus poliisikantaan.

kysyin myös, miten tämä vaikuttaa meidän perheeseemme ja elintilaan.
noh, kuulemma lapseni tulevat aamuisin odottamaan koulubussia siten, että pysäkillä onkin jo joku nukkumassa.
myöskin meidän pilkkeenä simäkulmassa ollut pihavaraston rakentaminen saattaakin muuttua nopeammin kuin nopeasti reaaliseksi, lihaksi ja vereksi, laudoiksi ja nauloiksi, koska pihalta katoaa kaikki mitä ei ole erillisellä lukolla sisään suljettu.

joten, nyt sitä puhdasta konia markkinoille ja vähän sassiin!

keskiviikko 20. elokuuta 2014

vauvat pysyy vauvoina

kaks lasta,
ykkönen ja kakkonen,
vanhempi ja nuorempi.

ykkönen on reipas iso poika,
jonka voi lähettää vaikka savoon ja se tulee hengissä takasin.

kakkonen on vauva.
se on niin pieni vielä.
ei varmaan pärjäis ees lähikaupassa.

 tänään tajusin, miks pidän sitä niin uuvattina ja avuttomana.
se ei osaa vieläkään sanoa ÄRRÄÄ.
ja koska puhe siis kuulostaa pikkulapsen jorinalta,
kuvittelen hänen henkiseksi iäkseen about kaks.

oppis puhumaan, niin kohtelisin kuin ikäistään,
9-vuotiasta.

lauantai 16. elokuuta 2014

saarnaaja

tietteks ku mua ärsyttää.
mua on viime aikoina ärsyttäny asiat.
ärsyttää että HIMYM ei tuukkaan enään kaks jaksoo illassa,
ärsyttää että töissä ei ollutkaan ruokalassa hedelmiä,
ärsyttää että bensaa kuluu kun autolla ajaa,
ärsyttää kun ihmiset ei reagoi kysymyksiin,
mutta eniten mua ärsyttää, että mua ärsyttää.

oravanpyöräni on valmis.

otanpa itsenäni niskasta kiinni ja lopetan tän vinkumisen.

torstai 14. elokuuta 2014

Muoviritari

Koulu alkoi.
Koulukirjat tuli kotiin.
Päällystettäviksi.
Vihkotkin.
Kontaktimuovilla.
Periaatteessa pidän siitä.
Käytännössä tykkään siitä, paitsi silloin, kun poistat sen paperin muovista, ja siihen muoviin tulee siinä vaiheessa röpelöä keskelle, paikkaan, mihin et pysty mitenkään vaikuttamaan.
Se ahdistaa.

Mietin jo eilen mahdollista anomusta lapsen oppivelvollisuuden laiminlyönnistä vanhempien ja kontaktimuovin yhteistyön loppumisen vuoksi.

Menkööön likasissa vaatteissa, mutta ryppysellä kontaktimuovilla! Siitä se kunnon vanhemmuus arvotetaan.

Toisaalta, jos tunti tuntuu lapsesta tylsältä, on hänellä aina kivaa tekemistä.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

vanhemmuus on kulta-aikaa

koulun aloitus, siis lasten.
päivämäärä on ollut tiedossa vähintäänkin toukokuun lopusta.
ei ylläreitä.
viimeisenä lomapäivänä ostamaan uusia kyniä ja kumeja.
repun täytettä.

illalla huomaat, että
a) sisäkengät
b) matkakortit

et vain jaksa ahterias näiden takia liikauttaa, koska kuitenkin viet lapset aamulla autolla ja niillä on hieman rahaa, millä voi ostaa sen matkan kotiin.
hankinnat siis kerkiää odottamaan seuraavaan iltaan.

kunnes aamulla edessäsi on sade.
ei kerkeä sisäkenkiä huomiseen odotella.
ne pitää hankkia nyt.
koulu alkaa yhdeksältä, aikaa siis on.

eikun selloon odottamaan, että kaupat aukeaa.
oli meitä muutama jonossa.
muilla ei ollut lapsia.

räyskäroks osastolla, oli näitä muovisandaaleita vain alle 31-kokoisia ja yli 47.
aitoja en viitsi kouluun ostaa.
vähän kalliita nuoren miehen hukattavaks.
(kyllä, muovikengät toimivat hyvin myös lentopalloina)

siitä nopea siirtyminen toiseen kauppaan.
sama tilanne.
myyjä: ei kun näitä ei saa enään myydä.

shit!
mitäs sitte?
perinteiset balettitossut?
puukengät oli myös kovin kalliita, ja niistä voi jo joutua syytteeseen kun sellainen kopsahtaa opettajaa päähän. (kokeiltu on kevyemmällä kengällä)

onneksi löytyi molemmille kakaroille perinteiset kusiluistimet.
"nämä on nyt tällaiset rantasandaalit"

matkakortti olikin hankalampi ladata, kun se oli repussa, joka oli autossa.
parin mutkan taktiikalla saatiin sekin ladattua.

ei ees tullu niin kiire, että ois yhtään harmittanut, että lapsi myöhästy bussista ja käveli kotiin.

perjantai 8. elokuuta 2014

hermoradat kuosissa...

nyt on taas ollut aika tutustua itseensä.
olen niin kaikki mulle tänne heti nyt tyyppi.
mut on kasvatettu niin hyvin.
maltan mieleni.
NOT!

eilen. illalla.
sain ilmoituksen, että tilaamani DVD (joo kyllä, en ime netistä, kun en osaa eikä kiinnosta opetella) oli saapunut toispuolelle espoota kauppaan.
lähdin sinne.
ensin metskaan parkkipaikkaa, koska joku idari oli perustanut sinne myös ruokakaupan.
eihän siellä ole edes asukkaita.
siellä on laitoksia ja halleja.
talot on muualla.
mutta silti ne ihmiset olivat tulleet sinne kauppaan.
autolla.
ja siksi jouduin kiertämään pitkin parkkista.

sitten menin myymälään.
kiersin koko myymälän.
löysin asiakaspalvelupisteen.
ei ollut pakettia siellä.
paketti on nouovarastossa.
menin autolleni ja olin ihan valmis lähtemään himaan.
ei kiinnosta noutovarastot pätkääkään.
ois voinut kertoa siitä heti.
turhaan kiersin koko myymälän.
sitten luin saapumisilmoituksen, jossa kerrottiin, että paketti on noutovarastossa.
annoin anteeksi ja menin hakemaan pakettini.

tänään. aamulla.
kamala määrä ihmisiä tunkemassa koirineen mun töihin.
joudun jonottamaan kohtuuttoman kauan päästäkseni töihin.
joudun keksimään vaihtoehtoisia reittejä päästäkseni töihin.
meinasin jo soittaa jollekkin, että nyt tuli etäpäivä.
mutta sitten mietin satamia.
ennenaikaan sinne on menty aamusta kun laiva tullut, ja tilanteen mukaan saivat ihmiset töitä.
jonotusperiaatteella.
joten jonottelin ja tulin töihin.

lauantai 2. elokuuta 2014

kasvatusopas

näin eilen kaupoilla käydessäni naisen.
urhean naisen.
oli lähtenyt shoppailemaan ~kolmivuotiaan sekä vauvan kanssa.
kolmivuotias kikkaili minkä kerkesi ja koitti jemmautua vaaterekkien taaksen.
äiti siinä tuskaisena: älä mene piiloon, ette joudu kokonaan hukkaan.

meinasin lohduttaa tätä naista, että ei hätä.
mullakin on parhaillaan 11v kadoksissa täällä ostoskeskuksessa.
on ollut nyt 20 min.
maanantaina se oli 30 min kateissa täällä ja viime viikolla vartin.

mut en sit viittinyt lohduttaa sitä naista.
kyllä hän sen tulee huomaamaan, että lapset kasvaa ja oppii.