pukumiesten kansanjuhla

viime viikolla oli slush.
pukumiesten kansanjuhla.
investointibileet.
paikalla startup-yrittäjiä jotka etsii rahaa
paikalla sijoittajia jotka etsii paikkoja mihin rahojaan laittaa
paikalla myös pukumiehiä, jotka ovat saaneet työpaikkansa maksamaan liput tähän sirkukseen.
paikalla myös pukumiehiä jotka eivät ole saaneet työpaikkaansa maksamaan lippuja tähän sirkukseen.
maksavat siis itse.

mutta oi vilken konsepti!
ihmiset saavat kaulaansa lapun missä lukee heidän nimensä.
ison lapun.
samanmoisen, mikä meidät laitettiin askartelemaan lukion ensimmäisellä luokalla kun nahkiaisia vietettiin.
viikko piti kulkea tämä lappu kaulassa koulussa, tai muuten tuli runtua.
(lappu toki otettiin heti pois kaulasta, kun vanhempia lukiolaisia ei ollut enään paikalla.)
ei slushin lappua.
slushin lappua ei oteta pois kaulasta.
naiset ja miehet rinta rottingilla kulkevat takki auki, että kanssaihmiset tajuavat, että nyt ollaan tekemisissä henkilön kanssa joka-on-käynyt slushissa.
osa ihmisistä saa kiksejä pukeutuessaan uniformuun.
osa ihmisistä saa kiksejä nähdessää uniformuja ihmisten yllä.
pukumiehet saa kiksejä pitäessään slushin logolla varustettua nimilappua kaulassaan.
saavat myös kiksejä nähdessään henkilön, jolla on slushin logolla varustettu nimikyltti kaulassa.

se että pukumies menee slushiin ja tuuttaa somen täyteen on tuttu kuvio.
siinä on kaikki sama kuin punavuorelaisessa joka kartaa jopolla fjällrävenin epämukava reppu selässään flowhun.

arvostan molempia.

minäkin haluan luoda brändin, sellaisen mitä ajatellessa kaikki saa pieniä orgasmeja, koko ajan.

Puhelakko

Mulla alko viime viikolla kurkkuun pistämään, melko kivuliaasti.
Lämmöt nousi ja ääni meni.
Lepäsin pari päivää.
Helpotti.
Tuli bileet.
Paheni.
Kävin sitten maanantainaa lääkärissä ja mulle puski puhelakko.
Urheilukielto ja puhelakko.
Suomeks siis myös saikku.
Elä rasita kurkkua.
Enhän mä rasittais, mutta...

Koko päivä mennyt hyvin.
Pari puhelua olen tekstiviestillä ohjannut eteenpäin.
Sitten pam, lapset pääsi koulusta.
Äiti äiti äiti...
Arvaa mitä?
Tämän lisäksi ne tappelun äänet ja pieni itku.
Puhua en saa mutta huutaa pitäis...
Tästä selvittiin jotenkuten.
Sitten soi puhelin.
Mies.
Mies tietää että en saa puhua.
"Moi miten sul on päivä menny?"
Hmmph hmmph hmmph.
Sitten se yritti lähtee jotain keskusteluu avaamaan.
Jos oisin voinu puhua, oisin jo alkanut huutamaan...

Eipä siinä.
Näistäkin selvittiin, kunnes mies meni kauppaan.
Puhelin soi.
"Hei mites tehtäskö huomenna osso puccoo?"
Siinä kohtaa en pystyny enään olemaan...
Mitä vittua. Meillä ei oo KOSKAAN IKINÄ tehty osso puccoa, mutta tänään kun mä en saa enkä halua puhua, sä päätät että on se hetki kun sä soitat kaupasta mihin sä oot menny 5minuuttia sitten rupatellakses Osso pucosta.

Onko tekstarilla jättäminen rumaa?

Run baby run!

Mä en tykkää juoksemisesta.
Se ei koskaan oo ollu se mun juttu.
En oo löytäny sitä flowta.
Paitsi kerran.
Kerran löysin flown ja juoksin kympin.
Ostin juoksutrikoot siinä hurmassa (juoksuhousut kuulostaa koirien pukimelta) joita ei sitten ole tullut ulkoilutettua.

Nyt olen TAAS päättänyt, että lenkkeillessä laihtuu.
Läski palaa.
Lihakset tulee esiin.
Tissit pienenee.

Printtasin netistä juoksuohjelman.
Tein tänään illalla ekan harjoituksen, kestoltaan 40min.
Ei se koko harjoitus juoksua ollut, mutta tarpeeksi iso osa näin alkuun.
Ajastimella kellottelin juoksua ja kävelyä.
Mies ja koira oli mukana.
Mies ei täysin allekirjoittanut sitä juoksua tunnistettavaksi juoksuksi.
Ihana sama.
Mä tunsin että mä juoksin, ja mulle se tuntu juoksulta.
Olen siis juossut!

Usain Bolt, venaan sua sit maalissa!

The thing that pisses me off

Nyt se otsasuoni taas pullistuu.

Lapsi pelaa palloa.
Lapsen harrastus maksaa rahaa.
Lapsen harrastusajat muuttuivat hupsistakeikka todella myöhäisiksi.
Niin myöhäisiksi, että pitäisi jo lastensuojeluliiton puuttua asiaan.

Tästä me muutama harrastusvanhempi emme tykänneet.
Vaadimme saada äänemme kuuluviin.
Kävin keskustellua seuran kanssa, että haluamme tavata.
Haluamme vastauksia.
Tarvitsemme vastauksia.
Vastaukset vaikuttavat siihen miten harrastus jatkuu.

Saimme audienssiajan.
Tapaamme jonkun seuranmiehen.

Saimme myös seuralta sähköpostia:
ryhmän uudet harjoitusvuorot ovat herättäneet keskustelua. Tämän vuoksi järjestämme vanhempien kuuntelutilaisuuden perjantaina harjoituspaikassa. Paikalla seuran puheenjohtaja.

Meinas käpy palaa.
He mitään järjestä.
Me vanhemmat se järjestettiin.

Oon niin tas keränny itteni täyteen kiukkua, että MUN KOKOUKSESSA ei seura johda puhetta.
Mä valjastan jonkun johtamaan kokousta tai johdan itse.
Mun kokous.
Meidän ansiosta.
Ei heidän.
Nih.

Kukkuu

Hereillä?
Mä en enään yleensä täähän aikaan oo.
Kymmeneltä nukutaan.
Nukutaan että saadaan nukuttua kaheksan tuntia.
Että voidaan hyvin ja ollaan virkeitä.
Että laihdutaan.

No ei toimi saatana tämäkään.
Lihonnu kai olen.
En tiedä.
En uskalla mennä vaakaan.
Mitä teen jos numerot ovat nousseet?
Ahdistun tasan saman määrän kuin ennenkin ja päätän että nyt saatana.
Sitten elän sitä nyt saatanaa.
Ja sitten en uskalla mennä vaakaan.
Tää on tällanen oravanpyörä tää mun ongelma.
Toki tiedän että rahkaparsakaalikanaa vuoden verran ja ongelma kai poistuis, mut musta ei taida olla siihen.
Pitäs olla joku lempeempi keino.
Esim. Vuosi alpeilla kilien kanssa.

Nyt iso problem on, että lauantaina pitäis tunkea farkut jalkaan.
Maltillisesti olen farkkuja käyttänyt, kun ei hupsistasaatana mahdu mun jalkoihin.
Ehkä ahkera kahvakuula ja spinning on kasvattanut lihasta mutta ei ole poistanut rasvaa?
Ihan sama, farkut pitäs jalkaan laittaa ja uusia ISOJA en haluis ostaa.
Taidan olla saikulla lauantain niin ongelma katoaa kuin itsestään.
Että sellasta mulle.
Ei paljoo muutoksia paitti perse taitaa ollaa isompi.
En tiiä, en oo mitannu.
En uskalla.

ei pysty kokee...

mainokset on hyväksi.
mainoksista oppii uutta.

mainokset voi myös saada verenpaineen nousuun aivan syyttä.
mutta koska ne on tehty raivostuttamaan ihmisiä.
siksi viha.

mainos 1.
televisio.
mimmi menee vetämään vanhuksille zumbaa.
on ihan liekeissä.
vanhukset on vähä kujalla, mutta innostuu kyllä.
kohta ne kaikki zumbaa.
ja hymyilee.
mutta ovesta tuleekin bingomummo.
koska onkin bingovuoro.
olisi pitänyt zumbamimmillä olla silmälasit, että olisi tajunnut.
ei vanhuksia voi liikuttaa.
niiden pitää bingoo.
siihen ne on kykeneväisiä.
ei olis rillit päässä lähtenyt tuolleen vanhoja ihmisiä hyppyyttämään.
mieluummin ne kahvia voittaa.
kivempi olo siitä ainakin yhdelle tulee.

ärsyttää moinen.
typerä mainos.

mainos 2.
radio.
perusmies on jossain marketissa.
ostaisi shampoota.
on näkö nyt niin heikko että ei näe.
kysyy pikkupojalta apua.
onko normaalille vai rasvoittuvalle hiukselle.
poika tavaa HYVIN ärsyttävästi.
koo ää kä, äs ii si, dee ee de, äs ii si.
a) oliko pakko tavaa loppuunasti kun kuulija tajusi jo ekassa tavussa et pieleen meni?
b) EI KUKAAN PERUSMIES mene markettiin ja mieti onkohan tämä normaalille vai rasvoittuvalle hiukselle.
EI KUKAAN!
EI KOSKAAN!
EIKÄ TULE MENEMÄÄN!

Se on Linna shampoota piste.

Ärsyttää niin että suoni poksahtaa.
onneksi on muitakin kanavia.

mistä niitä ajatuksia tulee?

unettomuus.
kun kierit sängyssä.
silmiä väsyttää.
kun aivot ovat jo aivan loppu.
niitäkin väsyttää.
kun tulee ylikierros.
kun ajattelet kaikki ajateltavat asiat.
kun keksit lisää ajateltavia asioita.
kun kahdelta olet ajatusten kuninkaassa joka menee näin:
"onkohan olemassa ihmistä jonka nimi on Solina, jonka vanhemmat ois niin fiksuja että niiden sukunimi ois Puro, koska se ois niin ylettömän hienoa, että nimenhuudossa kutsuttaisiin PuronSolinaa"
tuossa vaiheessa ymmärrät luovuttaa.
tajuat, että ajatuksesi on loppu.
ei tarvitsis enään.
ajattelet että haet kännykän ja etsit jonku meditaatioharjoitteen että rentoudut,
mutta et voi.
tiedät, että tuollainen kännykän valo ennen unta saa stressin sekin.
joten mietit sitäkin hetken, kuinka typerää on ylipäätään sängyssä käyttää puhelinta.
paitsi jos on päivä ja makaat mahallasi ja juttelet ystävän kanssa.

no ei paljoa tarvinnut siis nukkua.
toki jos on hyvä sänky, niin hukkaanhan se nukkuessa menee.
nyt on nautittu sitten sängystä, koko yö.

postimiestä odotellessa...

kävin miehen kanssa reippaalla iltakävelyllä.
mies 184cm, minä parikytä vähemmän.
missä mies ottaa kaksi askelta, kipitän minä kolme.
melko reipasta.

muistui mieleen inttiajat.
missä ryhmän pisin mies piti kärkipaikkaa ja ryhmän lyhin minä sitä peräpaikkaa.
oli pientä perässä juoksemista se alokaskausi.

nyt tietojen mukaan puolustusvoimat ovat lähettämässä niitä kirjeitä.
niitä missä kerrotaan mihin mennään kun sota syttyy.
mies ei mee minnekkään.
mä meen jonnekkin.
jos se jonnekkin on jotkut vaellusvoimat tai marssijoukot, niin sori vaan.
sit laantuu into puolustaa kenenkään maita.
siitä ei vaan tuu mitään.

se ei hyödytä ketään että jengi venaa mua joka välissä.
mut voi viedä suoraan taksilla tai talvisodan henkeen hepalla sinne missä ammutaan.
kunnon maalitauluja tarvitaan aina!

nakudeitit

telkussa tulee se aatami ja eeva.
mennään autiolle saarelle nakuna.
tutustutaan.
sitte laitetaan vaatteet päälle ja ollaan ihan et mitä vittua.

mä tein ton melkeen saman.
moni muukin on tehny.
siis melkeen saman.
ilman sitä treffauspuolta.

armeija.
tuo yksilöiden sulatusuuni.

kaikilla on samanlainen asu.
joko maastopuku, harmaat tai iltasella rennommin torniverkkarit.
siinä yksilöstä näkee vain, onko se pitkä vai lyhyt.
likinäköisyys myös huomioidaan.

romansseja ei rintamallani syttynyt.
harmi.
vaaleasänkinen hieman pyöreä alikersantti olikin siviilissä pitkässä nahkatakissa viihtyvä goottihevari.
mukava ja leppoisa peruskaveri mika osoittautui muovivaatteissa viihtyväksi teknomieheksi.
todella söpö kokelas kurvi näytti siviilissä pystyyyn pelästyneeltä nörtiltä.
vekkuli veijari juuso vetikin vikana päivänä jalkaansa addun myllyt ja päälleen vihreän pilotin.

jatkoin siis sinkkuna tohon ukkeliin asti, jonka tapasin.
alkuun monta kertaa ensin työpaikan vaatteissa.
vartiomiehen uniformussa.
en siinä vaiheessa tiennyt mikä savotta minulla ja jack & jonesilla tuli olemaan.
kyllä kannatti.

entisyys

Eilen kävi hurjasti.
Puhelin soi.
Katsoin näytöllä olevaa numeroa.
Tajusin, että tunnistan sen.
Se oli menneisyys.
Menneisyys jolla pitkä historia.
Ja vielä sama numero.
Ja tunnistin sen.

Vastasin puhelimeen hieman ihmeissäni.
Jännittikö? Saattoi.

Oli soittanut varta vasten kun oli löytänyt numeroni.
Juteltiin tovi.

Puhelun jälkeen olin todella innoissani, että kyseessä oli menneisyys.
Ei nykyisyys eikä tulevaisuus, vaan historia.
Historia mistä opitaan.

Henkisty

Löysin PT:n itselleni.

Hyvän sellaisen.

Ekaks lähti kahvi, tai siis ei lähtenyt, vaan läks maito.

Mä juon kahvin vain maidolla ja koska en ole niin viitseliäs että jaksaisin kannella mukanani mantelimaitoja, niin helpompi oli jättää kahvi pois.

Sitte läks spinning.

Ihan vaan tosta noin.

Tuli lenkkeily.

Koira on jo ihan loppu.

Ei sitä kiinnosta. 

Se on jo mielestään ansainnu rauhallisemman elämän.

Toinen uus asia.

Jooga.

Siinä sitä äsken haettiin niitä epämukavuusalueita kun odotin Jooga-tunnin alkua leggingseissäni ja muut jo taivutteli itteensä.

Pelastin itseni istumalla risti-istunnassa silmät kiinni ja yritin näyttää mahdottoman keskittyneeltä ja henkistyneeltä.

Onnistuin.

Ens viikolla uudestaan.

Sitä ennen aion hankkia astraalipöksyt. 

Eikö ärsytäkki hei?

Kuin ärsyttävää.

Muistan, että kirjauduin johonki palveluun, missä salasanan piti olla 6numeroa, ja mä sit keksin semmosen.

Mielestäni nerokkaan sellaisen.

Nyt on tässä pari viikkoa ollu pieni ongelma.

Mulla ei oo mitään käsitystä mihin tärkeään sivustoon tämä salasana liittyy.

Mutta se on vieläkin nerokas salasana, ja aion jatkaa ongelman parissa. 

Aion päästä käyttämään 6numeroista salasanaani pikimmiten!

Nyt kun vähän tässä asiaa olen jo miettinyt, saattaa kyseessä olla uuden pankkini nettipankin tunnukset, joita muistan eräänä iltana opiskelleeni, ja sitten laitoin ne paperit paikkaan X.

Paikka X on myös hukassa.

Ehkä tässä pitäisi järjestää leikkimielinen kevätsiivous, jos tämä palapeli siten ratkeaisi.

Samalla voisin ottaa selvää paljonko tilillä on rahaa...

Voihan olla, että olenkin tietämättäni rikas!

Tiheitä juttuja hei!

Mitä ihminen tekee kun haluaa laihtua?

Punnitsee ja säästää...

No ei vaan, punnitsee ja mittaa.

Otin itsestäni mitat.

Klassista mittanauhan kanssa itseensä tutustumista...

Tiedoksenne: mittanauha riittää hyvin ympäri!

Tämän jälkeen selatessani interNettiä, löysin erään onnistumistarinan, missä daami oli myös punninnut ja mitannut itseään.

Onnistujadaamin alkumitat olivat samat kuin mulla, mutta painoa oli 15kg vähemmän! 15kg! 

Siis ihan kammottava ero!

Mä oon nyt miettinyt vaihtoehtoja sille, miten tämä voi olla mahdollista.

1. Sillä ei oo jalkoja

2. Se on 80cm lyhyt kääpiönainen

3. Se valehtelee

Kuulin kuitenkin, että tilanne on ehkä silleen, että mä vaan satun olee paljon tiheempi ku se.

Kuin tihee mä hei oon!

Kaupungin tihein daami!

yksinäisyys

helmikuu.
hiihtoloma meni.

tämän huomaa parhaiten siitä, että olen taas ainoa paksukainen aamuisin salilla.
muut on hoikkia ja lihaksikkaita.
mä oon pötkö ja piilolihaksikas.
ne kaikki mahtuis mun toiseen lahkeeseen.

tulkaa mun makkaramahakolleegat takaisin!
en halua olla yksin iso!

Onko mahdollista, että ne kaikki muut laihtu jo?

onhan se niinkin

hirveetä vitutusta.

paino junnaa, jopa nousee.

mutta muutokset kropassa on selkeät.

mielestäni  kasvoni ovat kavenneet (ei, kukaan muu ei ole huomannut kuin minä).

tissit ovat kavenneet (tämä saattaa olla huomoitu, onneksi ei kommentoitu).

ihan sama.

mä nyt pistän menemään näissä farkuissa, jotka on niin kireet että perha ja maksa on sulautumassa yhteen.

Sinnillä Sinnillä!

Kaikki sen tietää, että laihtuminen vaatii sinnikkyyttä.

Pitää jaksaa ja malttaa.

Tehdä duunia.

Välillä kirota.

Syödä vähemmän ku kuluttaa.

Mitä näitä nyt on...

Kävin aamulla vaa'alla, taas.

Paino oli noussut edellispäivästä.

NOUSSUT!

400g mutta kuitenkin.

Ei todellakaan voinut olla mahdollista, joten menin vaa'alle uudestaan.

600g lisää. Olin tässä välissä jopa kävellyt eteiseen ja takaisin, eli kuluttanut, eli mitä vittua!

Yht'äkkiä paino oli kilon, 1000 yksikköä enemmän kuin eilen.

Alkoi taistelu, jota en ajatellut luovuttaa.

Eikun uudet lukemat kehiin.

Paino tippui 400g, mutta vieläkin oli korkeampi kuin edes eka punnitus...

Käänsin vaa'an toiseen suuntaan (koskaan ei näistä kuiden ja mattojen asennoista tietää) ja kappas! 800g lähti, eli pudotus edelliseen päivään 200g.

Paino siis tippui niinkuin oli ajatellutkin 😜 

Minä lähdin rinta rottingilla salille ja mies lähti ostamaan uuden patterin.

Puumaa mä metsästän

Nyt fb:ssä riehuu päiväuni villitys.

Naiset kierrättää toisiltaan haastetta jossa pitää laittaa useampana päivänä ihanan miehen kuva seinälleen.

Siis omasta mielestään ihanan.

McGyver pitää ehdottomasti ykköspaikkaa, mutta seuraavaksi näyttäisi olevan aikaisen ihailtuja myös N. Cage sekä S.Connery.

Vähän iäkkäämpiä ja varakkaampia herroja.

Odotan innolla, että joku heteromiesten tarttuu haasteeseen.

Täyttyykö silloin fb Madonnan, Tina Turnerin sekä Katri Helenan kuvista, vai tuijotammeko Jenna Jamesonia rintoihin loppukuun?

toinen kotimainen on hankalaa

oon aina miettinyt, miks mun mies lukee niin hitaasti.
sivu päivässä jos sitäkään.

aloitin eilen ruotsinkielisen kirjan, koska en malta odottaa käännöstä.
luin sivun,
olin aivan uupunut.
luen tänään ehkä toisen sivun.

tällä vauhdilla voin aloittaa uuden kirjan jo ensi vuonna.

Eiku emmä ookkaan teiän kaa

100 päivää ilman viinaa.

Vähän ku kotkan poikii ilman siipii...

Jännä kokeilu.

Paluu entiseen, toki nyt sitä alkoholia ei juoda edes radalle lähtiessä.

Eilen ystävä laittoi viestin lähdenkö lasilliselle.

Totesin, että jos ei haittaa että otan pelkkää toniccia, niin tottakai lähden!

Rauhallinen ravintolailta, pelaamista ja nauramista.

Karaokebaarissa hengaamista.

Ainoa ero normi-iltaan se, että vessa hais paljon kamalammalle kuin jos olisi ollut alkoholeissa ja pääsi omalla autolla kotiin.

Aamulla hyvä mieli.

Tänään toinen ystävä laittoi viestiä ja kutsui bileisiin, kunnes tajusi, että olen silloin vielä alkoholittomalla linjalla ja perui kutsun.

Kai sitä sitte voi olla viinaa ilman hauskaakin...

Isoveli valvoo

Tuossa taannoin jouduin rompun kääntämäks.

Ei siis kääntäny mua takaisinpäin, vaan rullas käsilaukusta lompakon ja kädestä puhelimen.

Lompakko löytyi, puhelin ei.

Kunnes...

Sain ennen joulua meiliini viestin Googlelta.

Google oli sitä mieltä, että tililleni oli yritetty kirjautua väärästä paikasta.

Google ei tästä tykännyt, vaan oli estänyt toiminnan.

Tilille oli yritetty kirjautua Romaniasta.

Nyt siis tiedän missä puhelin on.

Se on ulkomailla.

Lämpimässä.

Annan sen olla, enkä lähde hakemaan.

Mutta hienoa duunia Googlelta!

Miettikää jos tätä blogia nyt päivitettäis romaniaks...

Tai ei ollenkaan...

me ollaan kaikki omii persooniimme

ahistaa
ei ahista
ahistaa

alettiin miehen kaa ruokavaliolle.
ihmiskoe.
testi.

koko eilinen ruokavaliolla.
ja tänään.
ja huomenna.

mutta tulokset pöytään.
muutos ensimmäisen päivän jälkeen.
minä, -0.2kg siis 200g, ei ees paketillista kirsikkatomaatteja lähteny.
mies, -2,5kg

nyt maailma!
haluatko että motivaatio katoaa?
häviää ennenkuin alkokaan.

mies lohduttaa; mut nää on vaan nesteitä.
no mites ne mun nesteet?
ei maailmaa kiinnosta hävittää mun nesteitä?
kö?

jatkan tämän viikon minkä ihmiskoe kestää.
sen jälkeen huudan raipatirai ja tilaan sata pitsaa.
katotaan ne nesteet sitte!