kenen syy?

tuli erään iltana töistä kotiin.
kaikki hitotti.
ihan kaikki.
ikkunat talossakin oli väärään suuntaan.
ärjyin miehelle.
tiuskin lapsille.

kokoajan oli nälkä.
minkään syöminen ei poistanut tarvetta syödä.

illalla kun olin iltapesulla katsoin daisareitani.
hillittömän kokoset ja älyraskaat.
PMS!

menin kiltisti pyytämään mieheltä anteeksi.
anteeksi kun ärjyin, mul on viikon päästä menkat.

sitten mua ärsytti se, että mun kroppa alistaa mut tommoseen hormoonikäytökseen.
vaikka en haluis.

Joskus on pakko...

mökillä.
tein sangriaa, paljon.
eniten tekis mieli mennä nukkumaan.
sit menis hyvä juoma hukkaan.
joten katson matsia espanjalaisittain.

on äitejä ja on isiä

ei mennyt aloite läpi, äänestivät punaniskat ja ahdistuneet sitä vastaan.

mietin tässä niitä ja noita, ja totesin, että monilla lapsilla on tälläkin hetkellä kaksi äitiä ja kaksi isää.
toki nämä erouusperhesysteemit tuppaa vielä olemaan heteromallisia...

toisaalta mietin kahden äidin lasta, jos nämä vanhemmat eroaa toisistaan ja löytävät uudet kumppanit, on lapsella sitten 4 äitiä.
suurin uhka tässä yhteiskunnallisesti on se, että nämä kaikki 4 äitiä tykkää kovasti leipoa.
pikkasen tulee lapsesta lihava ja vaikuttaa kansanterveyden painoindeksiin korottavasti.
se onkin kai suurin uhka.
eikä sekään kai ole ongelma.

ja jos taas lapsella on kaksi isää, niin... noh he ei kai kovin hyvin osaa neuvoa tytärtään tamppoonin asettamisessa, mutta toisaalta on minullakin äiti ollut, ja silti itse opettelin tamppoonijutut pakkauksen ohjeista.
eli no harm done tässäkään perhemallissa.

itseasiassa uskon, että sateenkaariperheiden vanhemmat ovat valveutuneempia teinien asioihin.
jos kahdella äidillä on poika, kyllä he varmasti miettivät, miten ja kuka kävisi pojan kanssa läpi nämä murrosiän metkut, kuten jöpötykset ja syöksyt.

itse kahden pojan äitinä olen mielessäni ulkoistanut tehtävän lasten isälle, joka todennäköisesti ei tiedä minun ajatuksistani yhtään mitään, ja näin saa pojat itse selvittää googlesta ja bilsan kirjasta nämä kimurantit hommat.
mutta selkeesti mun lapsilla on helpompaa, kun on äiti ja isä ja farmariauto.

mulla on niin kamalan kylmä ilman sua

sanokaa mitä sanotte,
että oon kylmä akka,
mutta voin kertoo,
että kun mies on poissa,
on makkari jäässä.
kun siellä ei kukaan valmiiksi kuorsaa,
siellä on kylmä,
ja koska ei ole ketään kelle tästä naputtaa,
ei leuatkaan lämpene.

nyt on sit kurkku kipee ja flunssa ei osoita mitään merkkejä poismenosta.

ku mä oon niin erilainen!

argh, tota mä jotenki niiin inhoon.
ku ne tietyt ihmiset kertoo olevansa niiin outoja ja niiin erilaisia.
ku ne tietyt tyypit uskaltaa esim hymyillä kadulla.
se oma itseisarvo.

no mäpäs oonki ihan tän takia ollu aina samanlainen ku muut.
ihminen.
samanlainen.
kuin muut.

mutta tänään...
harhaani astui poikkeus.
ostin netistä koltun.
one size- fits for most.
no en kuulu nähtävästi sarjaan most...
FAK!

haluun elämäni takaisin

eli samsungin.
en enään kestä.
jos mulla ois mun samsung, tietäisitte jo nyt, että juhannusyönä ei paljoo nukuttu.
päivänä kylläkin.
tietäisitte, että olen ollut iloinen eri asioista.
olen jopa miettinyt suhdettani alkoholiin.
ja karkkiin.

mutta ei, ei ole samsungia.
pysykää pimennossa.

pysy kotonas jos oot kipee

...mut en mä voi.
Mies on maalannut taloa (olenhan mä koittanut osallistua) pari viikkoa.
Nyt mulla on  flunssa päällä.
Jos jään kotiin, käskee hän minun avustaa.
Tai ei käske, mutta pyytää apua niihin helppoihin kohtiin.
Joten ei voi saikulla levätä.
Joten samaan hintaan olen kevätflunssani kanssa töissä.
Parempi puhelinMarjatta ääni.

kaikki on nyt jäänyt

koska vaihdoin samsungin lumiaan,
koska työ.

samsunki oli parempi.
lumia on paskempi.

samsungista pystyi päivittämään tätäkin blogia suitsaitvaan, sukkelaan.
lumiasta ei voi.

samsungissa pystyi ilmoittautumaan jumpalle noin vaan.
lumiasta ei mitään tehdä noin vaan.

joten olen lopettanut tämän sekä jumpan.

pelle positiivi

nyt on fb:ssä kiertänyt Se positiivisuus haaste.
Se on kiva.
huomaa kuinka kivasti omat asiat kaikkinensa on.
sen myötä toki mietin, että oonko mä periaatteessa peruspositiivinen vai negatiivinen, ja tajusin, että ei mitään hajua.
yleisesti olen iloinen, enkä jaksa ihan hirveen herkästi murheita raapia turhasta.

mutta kyllä mua ärsyttää ne:
Tää on niin just mun tuuria-tyypit.
Tämmöstä voi tapahtua vain mulle-tyypit

lupaan, että ihan kaikille tapahtuu hyviä ja huonoja juttuja.
en jaksa uskoa, että kellään tapahtua enempi sitä shittiä yleisesti kuin muille.
toiset vaan haluu tehä siitä isomman numeron.
itseisarvon.

tai sitten oon niin kultalusikka ja neliapila taskussa syntynyt, että elämä tuntuu vekkulilta.

mulle tapahtuu tällä hetkellä niin paljon hyvää, että pää menee pyörälle.
jos tää on maailmallinen korvaus työttömyydestä, niin WAU, vaikka ei sekään niin kamalaa aikaa ollut. HIUKAN ahdistavaa, mutta ei kamalaa.
siitäkin sain kiitoksen kakkoselta.
äitienpäiväkortissa luki: kiva kun olit niin paljon kotona.

ps. sain tänään lahjaksi jäätelön, smoothien ja konvehdin. eikö oo hyviä asioita?

huomio

jos pää painuu näppikseen, tulee todella monta kirjainta kerrallaan.
joku voisi luulla, että näin säästää aikaa, mutta voin kertoa, että ei säästä.

tätä mä nyt haluun

lapset on mun vanhemmilla.
arki säilyy silti.
eilen katsottiin sunnuntain sarja.
mentiin nukkumaan.
ketään ei tarvinnu komentaa.
aamulla herättiin kelloon.
lähdettiin töihin.
ketään ei tarvinnut komentaa.
mä haluun just nyt tällasen lapsettoman perheen.

armollisuus

Tapasin eilen ihanan vanhan sukulaismiehen.
Hän on aina ollut mitä ystävällisin ja mukava herrasmies.
Nyt ikävä kyllä on iän myötä muisti tehnyt tepposet.

Pitkästä aikaa siis tapasimme, ja esitellesäni itseni mainitsin ykkösestä.
Minä: Ja tässä on ykkönen, hänhän on sinun syntymäpäivä kaima.
Hän: Aivan, hänkin on siis syntynyt syksyllä.
Minä: Ei ku hän on syntynyt tammikuussa samalla päivämäärällä kuin sinä.
Hän: Ai niinhän se olikin. Totta tosiaan.

Mutta herra ei ollut muistamattomuudesta niin pahana.
Kiireet kuulemma loppuivat siihen kun muisti katosi.

Haluan periä tuon asenteen häneltä!