lauantai 5. marraskuuta 2016

Granissa tuulee

Nyt on laitettu tuulemaan.

Kauniaisiin perustetaan pakolaislasten ryhmäkoti.
Eräs kuntalainen tästä jo hermostui ja uhkaili muuttavansa Helsingin mansioonsa ja tämä jälkeen kantaisi veroäyrinsä vain Helsingin kassaan. Veropennejään hän ei enään antaisi kuntaan joka laittelee lapsille ryhmäkoteja.
Uhkaus sinänsä.

Tää on kyllä sellanen asia, missä mulla on vain opittavaa.
Kuinka tehdä tuottoa.

Kyseinen ryhmäkodiksi muutettavan asunnon omistaja on nyt mun fanituslistan kärjessä.
Ensin hän koitti myydä kyseistä torppaa miltsillä.
Ei kukaan sitä ostanut.
Miljoonalla olisi saanut uima-altaan, marmoria, tammiparketin, 350m2 asuntoa ja muita hienouksia.
Asunnon omistaja oli lähtökohtaisesti ainoa, jonka mielestä se oli miljoona arvoinen.

Talo ei siis mennyt kaupaksi, alkoi vaihe vuokraa se.
Ei mennyt vuokraksikaan kovin helpolla, koska 4000€/kk on monelle liikaa, kovin monelle.
Sitten paikalle pörähti Diakonialaitos, jolla on tuo 4000€/kk maksaa, että saadaan nämä lapset, siis 9 nuortamiestä asustelemaan sinne.
Tylsäähän heillä varmasti tulee olemaan tuon pystyyn kuolleen kadun varrella.

Mietin vain, että kyllä minäkin voin kodistani poistua tuohon hintaan. Tänne vaan.
Varmasti löydän perheelleni jonkun toisen asumuksen tuolla rahalla.

Se mikä myös pohdituttaa, että eikö tuolla hinnalla olisi saanut toisesta lokaatiosta jonkun isommankin paikan vuokrattua, jossa marmorit keittiössä ei nostaisi hintaa? Isommassa tönössä apua saisi useampi nuori...

torstai 27. lokakuuta 2016

julkinen liikenne...

Aloitin uuden työn.
Työssäni en tarvitse autoa. En siis saa parkkipaikkaa helsingistä.
Työmatkani kuljen julkisilla, lähinnä bussilla.
Tunti suuntaansa.

Yleensä saan yksin olla.
Kukaan ei tule viereeni istumaan.
Toisaalta se ahdistaa, että oonko mä niin luontaantyötävä, että viereeni ei haluta.
Toisaalta se on ihanaa. Molemmat penkit itsellään. Voi pitää reppua siinä.

Tänään se tapahtui.
Luin kirjaa.
Viereeni punki mies.
Ei ollut helppoa hartia kyyryssä lukea kirjaa.
Luin silti.
Selkääni en voinut suoristaa, koska hartiani olisivat levinneet.
Olisi voinut vierustoveri luulla että olen isompi kuin olen.
Harhautunut.
Olin siis istumakyyryssä.

Manskulla bussissa oli paljon tilaa.
Vieruskaveri ei siirtynyt pois.
Tilaa olisi ollut.
Ärsytti.

Laitoin kirjan pois.
Virhe.
Mies avasi suunsa.
Kysyi jotain.
Puhui säästä.
Odotti vastausta.
Kylähullu vieressäni heti aamusta.

Katsoin häneen päin.
Oikein komea mies.
Siinä puhui minulle
Vertailtiin Hollannin säätä suomeen.
Pohdittiin onko sää vain asennekysymys.

Sitten hän jäi pois,
Ennen minua.
Jäi harmitus, että normaalisti niin heleä ääneni oli jotenkin aamutakkuinen.
Luulee vielä että olen raakkuja.

Valitsen huomenna saman linjan, ohuemman takin ja kauneimman hymyni.

lauantai 9. tammikuuta 2016

vuoden sana

vuosi vaihtui, ja mietin tuossa mitä vuosi 2015 toi meille.
meille rantautui uusi sana arkikäyttöön.
semmoinen, mitä on käytetty toki ennenkin, mutta näin kansalaisen korvaan asianmukaisemmin.

julistan keskenäni vuoden 2015 sanaksi
YKSITTÄISTAPAUS

yksittäistapauksia sattui suomessa viime vuonna yllättävän monta.
kerran setämies pääministeri puhui yksittäistapauksista nimellä sarja, koska kotikulmilla oli hullusti neidolle käynyt. (mitäs oli ilman burkhaa saatanan kristinuskonen kempeleessä.) vokotteli ja viekotteli tyttönen nuoria partalapsia kävelemällä ohi. hullaantuvat vähemmälläkin. ja saavat oikeuden.
koska maassa irakin tavalla.

tottahan on, että kun ladotaan kasapäin nuoria kodinsa jättäneitä nuorukaisia samaan taloon, missä ei ole edes omaa vessaa jokaiselle, ja saatetaan asua useamman hengen huoneissa (meillä suomessa sitä kutsutaan nimellä armeija) voi hieman alkaa testosteroni kieppumaan pierun tavoin huoneilmassa, mutta silti...

minun nuoruudessani (kyllä, silloin kun kaikki oli hyvin ja tietenkin paremmin) nämä nuorisojoukot kyllä aiheutti pahennusta, tottakai. lyötiin joukolla päät yhteen ja purettiin sitä nuoruutta isoilla päätöksillä. toki ei lähdetty naapurikylään naisille yksittäistapauksia tekemään, vaan porukalla mentiin pieksemään naapurikylän poikaporukka. sitten oltiin hetki isoja miehiä.
joko oltiin saatu turpaan, tai otettu, mutta voittajia kaikki tyynni.
molemmille joukoille jäi tarina kerrottavaksi.

tää suomen kotouttamissuunnitelma turvapaikanhakijoille on hieman mennyt niin sanotusti vihkoon.
tässä olisi yksi idea jota saa kokeilla mielensä mukaan.
selkeästi burkhaton nainen on uus juttu. burkhaton nainen on jopa tietyllä tavalla villi ja rietas. valmis menemään "kolmospesälle" jopa ilman ekoja treffejä.
laitetaanko nämä ulkomaanpoijjaat saunaan. sekasaunaan sopivasti ei niin fitnesstikissä olevien 50+ naisten kanssa. siellä sitten näkisivät sitä tissiä ja tussua sen verta, että hetken pärjäis ilman yksittäistapauksen tekemistä, kunnes se oma tyttöystävä saadaan siirrettyä suomeen, tai tulee uusi saunavuoro.
(ai miksi yli 50? sen takia, että heillä on sen verta itsetunto kohillaan ja näkemystä elämästä, että voivat lähteä näiden selänpesijöiden kanssa lauteille viskomaan pirulliset löylyt ja nauramaan ku pojat kumartuu)

ja kyllä, osaa se kantasuomalainenkin mies raiskata, ja tekeekin niin, mutta niistä puhutaan nimellä, ja varsinkin kun nimi on saatu tietoon, lähtee toiset kantasuomalaiset kylään kertomaan, että nyt teit todella väärin. mutta niitä ei kutsuta yksittäistapauksiksi.

(ps. käsittääkseni aikaisemmin yksittäistapauksia on ollut, kun rokottamaton lapsi saa tuhkarokon ulkomailta tuliaisiksi tms...)


tiistai 17. marraskuuta 2015

pukumiesten kansanjuhla

viime viikolla oli slush.
pukumiesten kansanjuhla.
investointibileet.
paikalla startup-yrittäjiä jotka etsii rahaa
paikalla sijoittajia jotka etsii paikkoja mihin rahojaan laittaa
paikalla myös pukumiehiä, jotka ovat saaneet työpaikkansa maksamaan liput tähän sirkukseen.
paikalla myös pukumiehiä jotka eivät ole saaneet työpaikkaansa maksamaan lippuja tähän sirkukseen.
maksavat siis itse.

mutta oi vilken konsepti!
ihmiset saavat kaulaansa lapun missä lukee heidän nimensä.
ison lapun.
samanmoisen, mikä meidät laitettiin askartelemaan lukion ensimmäisellä luokalla kun nahkiaisia vietettiin.
viikko piti kulkea tämä lappu kaulassa koulussa, tai muuten tuli runtua.
(lappu toki otettiin heti pois kaulasta, kun vanhempia lukiolaisia ei ollut enään paikalla.)
ei slushin lappua.
slushin lappua ei oteta pois kaulasta.
naiset ja miehet rinta rottingilla kulkevat takki auki, että kanssaihmiset tajuavat, että nyt ollaan tekemisissä henkilön kanssa joka-on-käynyt slushissa.
osa ihmisistä saa kiksejä pukeutuessaan uniformuun.
osa ihmisistä saa kiksejä nähdessää uniformuja ihmisten yllä.
pukumiehet saa kiksejä pitäessään slushin logolla varustettua nimilappua kaulassaan.
saavat myös kiksejä nähdessään henkilön, jolla on slushin logolla varustettu nimikyltti kaulassa.

se että pukumies menee slushiin ja tuuttaa somen täyteen on tuttu kuvio.
siinä on kaikki sama kuin punavuorelaisessa joka kartaa jopolla fjällrävenin epämukava reppu selässään flowhun.

arvostan molempia.

minäkin haluan luoda brändin, sellaisen mitä ajatellessa kaikki saa pieniä orgasmeja, koko ajan.

tiistai 3. marraskuuta 2015

Puhelakko

Mulla alko viime viikolla kurkkuun pistämään, melko kivuliaasti.
Lämmöt nousi ja ääni meni.
Lepäsin pari päivää.
Helpotti.
Tuli bileet.
Paheni.
Kävin sitten maanantainaa lääkärissä ja mulle puski puhelakko.
Urheilukielto ja puhelakko.
Suomeks siis myös saikku.
Elä rasita kurkkua.
Enhän mä rasittais, mutta...

Koko päivä mennyt hyvin.
Pari puhelua olen tekstiviestillä ohjannut eteenpäin.
Sitten pam, lapset pääsi koulusta.
Äiti äiti äiti...
Arvaa mitä?
Tämän lisäksi ne tappelun äänet ja pieni itku.
Puhua en saa mutta huutaa pitäis...
Tästä selvittiin jotenkuten.
Sitten soi puhelin.
Mies.
Mies tietää että en saa puhua.
"Moi miten sul on päivä menny?"
Hmmph hmmph hmmph.
Sitten se yritti lähtee jotain keskusteluu avaamaan.
Jos oisin voinu puhua, oisin jo alkanut huutamaan...

Eipä siinä.
Näistäkin selvittiin, kunnes mies meni kauppaan.
Puhelin soi.
"Hei mites tehtäskö huomenna osso puccoo?"
Siinä kohtaa en pystyny enään olemaan...
Mitä vittua. Meillä ei oo KOSKAAN IKINÄ tehty osso puccoa, mutta tänään kun mä en saa enkä halua puhua, sä päätät että on se hetki kun sä soitat kaupasta mihin sä oot menny 5minuuttia sitten rupatellakses Osso pucosta.

Onko tekstarilla jättäminen rumaa?

maanantai 26. lokakuuta 2015

Run baby run!

Mä en tykkää juoksemisesta.
Se ei koskaan oo ollu se mun juttu.
En oo löytäny sitä flowta.
Paitsi kerran.
Kerran löysin flown ja juoksin kympin.
Ostin juoksutrikoot siinä hurmassa (juoksuhousut kuulostaa koirien pukimelta) joita ei sitten ole tullut ulkoilutettua.

Nyt olen TAAS päättänyt, että lenkkeillessä laihtuu.
Läski palaa.
Lihakset tulee esiin.
Tissit pienenee.

Printtasin netistä juoksuohjelman.
Tein tänään illalla ekan harjoituksen, kestoltaan 40min.
Ei se koko harjoitus juoksua ollut, mutta tarpeeksi iso osa näin alkuun.
Ajastimella kellottelin juoksua ja kävelyä.
Mies ja koira oli mukana.
Mies ei täysin allekirjoittanut sitä juoksua tunnistettavaksi juoksuksi.
Ihana sama.
Mä tunsin että mä juoksin, ja mulle se tuntu juoksulta.
Olen siis juossut!

Usain Bolt, venaan sua sit maalissa!

torstai 22. lokakuuta 2015

The thing that pisses me off

Nyt se otsasuoni taas pullistuu.

Lapsi pelaa palloa.
Lapsen harrastus maksaa rahaa.
Lapsen harrastusajat muuttuivat hupsistakeikka todella myöhäisiksi.
Niin myöhäisiksi, että pitäisi jo lastensuojeluliiton puuttua asiaan.

Tästä me muutama harrastusvanhempi emme tykänneet.
Vaadimme saada äänemme kuuluviin.
Kävin keskustellua seuran kanssa, että haluamme tavata.
Haluamme vastauksia.
Tarvitsemme vastauksia.
Vastaukset vaikuttavat siihen miten harrastus jatkuu.

Saimme audienssiajan.
Tapaamme jonkun seuranmiehen.

Saimme myös seuralta sähköpostia:
ryhmän uudet harjoitusvuorot ovat herättäneet keskustelua. Tämän vuoksi järjestämme vanhempien kuuntelutilaisuuden perjantaina harjoituspaikassa. Paikalla seuran puheenjohtaja.

Meinas käpy palaa.
He mitään järjestä.
Me vanhemmat se järjestettiin.

Oon niin tas keränny itteni täyteen kiukkua, että MUN KOKOUKSESSA ei seura johda puhetta.
Mä valjastan jonkun johtamaan kokousta tai johdan itse.
Mun kokous.
Meidän ansiosta.
Ei heidän.
Nih.