Granissa tuulee

Nyt on laitettu tuulemaan.

Kauniaisiin perustetaan pakolaislasten ryhmäkoti.
Eräs kuntalainen tästä jo hermostui ja uhkaili muuttavansa Helsingin mansioonsa ja tämä jälkeen kantaisi veroäyrinsä vain Helsingin kassaan. Veropennejään hän ei enään antaisi kuntaan joka laittelee lapsille ryhmäkoteja.
Uhkaus sinänsä.

Tää on kyllä sellanen asia, missä mulla on vain opittavaa.
Kuinka tehdä tuottoa.

Kyseinen ryhmäkodiksi muutettavan asunnon omistaja on nyt mun fanituslistan kärjessä.
Ensin hän koitti myydä kyseistä torppaa miltsillä.
Ei kukaan sitä ostanut.
Miljoonalla olisi saanut uima-altaan, marmoria, tammiparketin, 350m2 asuntoa ja muita hienouksia.
Asunnon omistaja oli lähtökohtaisesti ainoa, jonka mielestä se oli miljoona arvoinen.

Talo ei siis mennyt kaupaksi, alkoi vaihe vuokraa se.
Ei mennyt vuokraksikaan kovin helpolla, koska 4000€/kk on monelle liikaa, kovin monelle.
Sitten paikalle pörähti Diakonialaitos, jolla on tuo 4000€/kk maksaa, että saadaan nämä lapset, siis 9 nuortamiestä asustelemaan sinne.
Tylsäähän heillä varmasti tulee olemaan tuon pystyyn kuolleen kadun varrella.

Mietin vain, että kyllä minäkin voin kodistani poistua tuohon hintaan. Tänne vaan.
Varmasti löydän perheelleni jonkun toisen asumuksen tuolla rahalla.

Se mikä myös pohdituttaa, että eikö tuolla hinnalla olisi saanut toisesta lokaatiosta jonkun isommankin paikan vuokrattua, jossa marmorit keittiössä ei nostaisi hintaa? Isommassa tönössä apua saisi useampi nuori...

julkinen liikenne...

Aloitin uuden työn.
Työssäni en tarvitse autoa. En siis saa parkkipaikkaa helsingistä.
Työmatkani kuljen julkisilla, lähinnä bussilla.
Tunti suuntaansa.

Yleensä saan yksin olla.
Kukaan ei tule viereeni istumaan.
Toisaalta se ahdistaa, että oonko mä niin luontaantyötävä, että viereeni ei haluta.
Toisaalta se on ihanaa. Molemmat penkit itsellään. Voi pitää reppua siinä.

Tänään se tapahtui.
Luin kirjaa.
Viereeni punki mies.
Ei ollut helppoa hartia kyyryssä lukea kirjaa.
Luin silti.
Selkääni en voinut suoristaa, koska hartiani olisivat levinneet.
Olisi voinut vierustoveri luulla että olen isompi kuin olen.
Harhautunut.
Olin siis istumakyyryssä.

Manskulla bussissa oli paljon tilaa.
Vieruskaveri ei siirtynyt pois.
Tilaa olisi ollut.
Ärsytti.

Laitoin kirjan pois.
Virhe.
Mies avasi suunsa.
Kysyi jotain.
Puhui säästä.
Odotti vastausta.
Kylähullu vieressäni heti aamusta.

Katsoin häneen päin.
Oikein komea mies.
Siinä puhui minulle
Vertailtiin Hollannin säätä suomeen.
Pohdittiin onko sää vain asennekysymys.

Sitten hän jäi pois,
Ennen minua.
Jäi harmitus, että normaalisti niin heleä ääneni oli jotenkin aamutakkuinen.
Luulee vielä että olen raakkuja.

Valitsen huomenna saman linjan, ohuemman takin ja kauneimman hymyni.

vuoden sana

vuosi vaihtui, ja mietin tuossa mitä vuosi 2015 toi meille.
meille rantautui uusi sana arkikäyttöön.
semmoinen, mitä on käytetty toki ennenkin, mutta näin kansalaisen korvaan asianmukaisemmin.

julistan keskenäni vuoden 2015 sanaksi
YKSITTÄISTAPAUS

yksittäistapauksia sattui suomessa viime vuonna yllättävän monta.
kerran setämies pääministeri puhui yksittäistapauksista nimellä sarja, koska kotikulmilla oli hullusti neidolle käynyt. (mitäs oli ilman burkhaa saatanan kristinuskonen kempeleessä.) vokotteli ja viekotteli tyttönen nuoria partalapsia kävelemällä ohi. hullaantuvat vähemmälläkin. ja saavat oikeuden.
koska maassa irakin tavalla.

tottahan on, että kun ladotaan kasapäin nuoria kodinsa jättäneitä nuorukaisia samaan taloon, missä ei ole edes omaa vessaa jokaiselle, ja saatetaan asua useamman hengen huoneissa (meillä suomessa sitä kutsutaan nimellä armeija) voi hieman alkaa testosteroni kieppumaan pierun tavoin huoneilmassa, mutta silti...

minun nuoruudessani (kyllä, silloin kun kaikki oli hyvin ja tietenkin paremmin) nämä nuorisojoukot kyllä aiheutti pahennusta, tottakai. lyötiin joukolla päät yhteen ja purettiin sitä nuoruutta isoilla päätöksillä. toki ei lähdetty naapurikylään naisille yksittäistapauksia tekemään, vaan porukalla mentiin pieksemään naapurikylän poikaporukka. sitten oltiin hetki isoja miehiä.
joko oltiin saatu turpaan, tai otettu, mutta voittajia kaikki tyynni.
molemmille joukoille jäi tarina kerrottavaksi.

tää suomen kotouttamissuunnitelma turvapaikanhakijoille on hieman mennyt niin sanotusti vihkoon.
tässä olisi yksi idea jota saa kokeilla mielensä mukaan.
selkeästi burkhaton nainen on uus juttu. burkhaton nainen on jopa tietyllä tavalla villi ja rietas. valmis menemään "kolmospesälle" jopa ilman ekoja treffejä.
laitetaanko nämä ulkomaanpoijjaat saunaan. sekasaunaan sopivasti ei niin fitnesstikissä olevien 50+ naisten kanssa. siellä sitten näkisivät sitä tissiä ja tussua sen verta, että hetken pärjäis ilman yksittäistapauksen tekemistä, kunnes se oma tyttöystävä saadaan siirrettyä suomeen, tai tulee uusi saunavuoro.
(ai miksi yli 50? sen takia, että heillä on sen verta itsetunto kohillaan ja näkemystä elämästä, että voivat lähteä näiden selänpesijöiden kanssa lauteille viskomaan pirulliset löylyt ja nauramaan ku pojat kumartuu)

ja kyllä, osaa se kantasuomalainenkin mies raiskata, ja tekeekin niin, mutta niistä puhutaan nimellä, ja varsinkin kun nimi on saatu tietoon, lähtee toiset kantasuomalaiset kylään kertomaan, että nyt teit todella väärin. mutta niitä ei kutsuta yksittäistapauksiksi.

(ps. käsittääkseni aikaisemmin yksittäistapauksia on ollut, kun rokottamaton lapsi saa tuhkarokon ulkomailta tuliaisiksi tms...)