sinnillä menin, mutta en tiiä kannattiko

maanantai, aamu, uusi viikko, uudet mahdollisuudet,
viikonlopun synnit jääköön taa.

olin siis ilmoittautunut ekaa kertaa koskaan ikinä maanantaiaamun spinninkiin.
sisäpyöräilyyn.

kun kolmelta heräsin ja jäin katsomaan valveunia, mietin tätä ideaa urheilla maanantaina.
paska idea.
todella huono.
mä oon vanha.
sydän pysähtyy.

viideltä peruin tunnin.
samoista syistä.

kuudelta kun virallisesti heräsin, pyysin mieheltä ja universumilta lupaa jäädä nukkumaan.
sain luvan.
heti kun sain luvan, niin kappas. ei tehnyt enään yhtään mieli nukkua.
minäpä päätin lähte sinne jumppaan.
kassikin oli pakattu, ja olis kuitenkin pitänyt suihkussa käydä, koska likainen tukka.

menin siis jumppaan.
pyöräilemään.

valitsin pyörän, säädin koneiston, aloin polkemaan.
juuri kun tunti oli alkamassa, eteeni tuli pikkasen podannut mies.
ihanassa eilisessä salipaidassaan.
saman tien kun hän sai lämmöt päälle, alkoi se mieletön dunkkis.

siinä sitten poljin tunnin pää kenossa, pää sivulla, pää ylöspäin, pää pyyhkeessä.
mielessäni mantra: hengitä suun kautta.

kiva että menin.
vitutti kun olin.
jälkeenpäin tuntu ihan hyvältä, mutta tämän jälkeen en enään säädä pyörää, ennenkuin salin ovi on lukossa.

koskaan ei ole tarpeeksi

lapsiperheissä, ja teitenkin muissakin perhemalleissa yksi asia on vakio.
pyykin määrä.
suhteutettuna ihan mihin vaan, sitä on aina liikaa ja jonossa.

harvoin tulee tilannetta, että olet pesemässä pyykkiä, ja päädyt irrottamaan verhot seinistä saadaksesi täytettä masiinaan (tyhjiä koneellisia kun on niin saakelin turha jyrnyttää)

totta toki on, että useampilapsisessa perheessä se kone huutaa johto punasena pitkin päivää ja yötä.
lapset oppivat nukahtamaan linkousäänen kuullessaan.
vanhemmat oppivat masentumaan linkousäänen kuullessaan.
nuoret parien silmissä syttyy kiilto linkousäänen kuullessaan.

mutta koska perheeni kaksi lasta on nähtävästi liian vähän, on onneksi näin koulukauden myötä pesukoneeseen eksynyt useammin kuin kerran viikkoon aivan muiden lasten vaatteita.
ihan kun sitä pyykkiä ei olisi tarpeeksi ilman uutta Ville-nimistä pyyhettä, saatikka nimetöntä mekkoa.

ura putkessa

nyt mies sen keksi.
akuuttiin rahapulaan ruvetaan filmaamaan...
no ei mitää jynkkyy, vaan perus realityä.
sitä missä mä oon parhaimmillani.
ratissa.
eli Annan autokoulu.
tietenkin ruuhka-aikaa, verensokerit nollissa, tietyöt ja kusinen liikennesuunnittelu mukaan lukien.

jatko-osatkin on jo muotoutumassa:
Anna, vuoteni vankilassa
sekä
Annan oppilaat, selviytymistarinat.

köyhyys vs. realismi

olin lauantaina kaupungilla.
humputtelemassa.
baarissa.
juhlien jälkeen.

kello oli sitten jo yli puolen yön, ja tiesin että nyt sitä sitten kotiin.
yöjunalla.
minä.
kivassa pienessä.
ja jos junassa joku käyttäytyy huonosti toista kohtaan, en voi olla puuttumatta.
menen väliin.
menen aina, mutta just pienessä sievässä ei kai kannattais.
korkokengissä.

laskin tililläni olevat kolme euroa yhteen, ja totesin, että visa on kiva olla.
säästyy meikäläinen monelta pahalta, kun puhaltaa taksilla ovelta ovelle, eikä lähe juniin suojelemaan muita.

joten lopputulema,
olen elossa,
muut on elossa,
luottotilini ei kyllä pienentynyt yhtään.

onnellinen lapsi

koulussa oli urheilupäivä.
punainen ja keuhkotautiselta kuulostava lapsi tuli onnessaan pois.
"me juostiin 800m ja mä en ollu vika"

kyllä, olen iloinen.
iloinen, että lapsi saavutti jotain itselleen tärkeää urheilurintamalla.
tällä suorituksella mennäänkin sitten pitkään.

mäihä pulla hannuhanhi, mitä näitä nyt on

tiiättekö ne tyypit, joilla mikään ei koskaan onnistu.
tekniikka ei pelaa.
ne jotka aina mokaa, vaikka täysii yrittää.

mä en oo yks niistä.
koska mä synnyin sellasten onnellisten tähtien alla, että jäi toi elämän kova koulukin käymättä.

kun eteen tulee mutka, saattaa olla, että kaadun ihan vaan sen takia, että olin menossa mutkaan, mutta maailma suoristikin sen tien mun edestä.

onhan tää kohtuutonta, että yhelle käy aina niin hyvä säkä, mut mennään nyt sit näillä.

viimesin oli, ku modeemi kärvähti.
mies löysi takuukuitin.
kahden vuoden takuusta oli kuukausi jäljellä.
KUUKAUSI!
mutta koska kaupassa ei enään ollut niin vanhaa mallia, me saadaan uus ja parempi.

IN YOUR FACE ELÄMÄN KOVA KOULU!