lapsiperheissä, ja teitenkin muissakin perhemalleissa yksi asia on vakio.
pyykin määrä.
suhteutettuna ihan mihin vaan, sitä on aina liikaa ja jonossa.
harvoin tulee tilannetta, että olet pesemässä pyykkiä, ja päädyt irrottamaan verhot seinistä saadaksesi täytettä masiinaan (tyhjiä koneellisia kun on niin saakelin turha jyrnyttää)
totta toki on, että useampilapsisessa perheessä se kone huutaa johto punasena pitkin päivää ja yötä.
lapset oppivat nukahtamaan linkousäänen kuullessaan.
vanhemmat oppivat masentumaan linkousäänen kuullessaan.
nuoret parien silmissä syttyy kiilto linkousäänen kuullessaan.
mutta koska perheeni kaksi lasta on nähtävästi liian vähän, on onneksi näin koulukauden myötä pesukoneeseen eksynyt useammin kuin kerran viikkoon aivan muiden lasten vaatteita.
ihan kun sitä pyykkiä ei olisi tarpeeksi ilman uutta Ville-nimistä pyyhettä, saatikka nimetöntä mekkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti