mistä niitä ajatuksia tulee?

unettomuus.
kun kierit sängyssä.
silmiä väsyttää.
kun aivot ovat jo aivan loppu.
niitäkin väsyttää.
kun tulee ylikierros.
kun ajattelet kaikki ajateltavat asiat.
kun keksit lisää ajateltavia asioita.
kun kahdelta olet ajatusten kuninkaassa joka menee näin:
"onkohan olemassa ihmistä jonka nimi on Solina, jonka vanhemmat ois niin fiksuja että niiden sukunimi ois Puro, koska se ois niin ylettömän hienoa, että nimenhuudossa kutsuttaisiin PuronSolinaa"
tuossa vaiheessa ymmärrät luovuttaa.
tajuat, että ajatuksesi on loppu.
ei tarvitsis enään.
ajattelet että haet kännykän ja etsit jonku meditaatioharjoitteen että rentoudut,
mutta et voi.
tiedät, että tuollainen kännykän valo ennen unta saa stressin sekin.
joten mietit sitäkin hetken, kuinka typerää on ylipäätään sängyssä käyttää puhelinta.
paitsi jos on päivä ja makaat mahallasi ja juttelet ystävän kanssa.

no ei paljoa tarvinnut siis nukkua.
toki jos on hyvä sänky, niin hukkaanhan se nukkuessa menee.
nyt on nautittu sitten sängystä, koko yö.

postimiestä odotellessa...

kävin miehen kanssa reippaalla iltakävelyllä.
mies 184cm, minä parikytä vähemmän.
missä mies ottaa kaksi askelta, kipitän minä kolme.
melko reipasta.

muistui mieleen inttiajat.
missä ryhmän pisin mies piti kärkipaikkaa ja ryhmän lyhin minä sitä peräpaikkaa.
oli pientä perässä juoksemista se alokaskausi.

nyt tietojen mukaan puolustusvoimat ovat lähettämässä niitä kirjeitä.
niitä missä kerrotaan mihin mennään kun sota syttyy.
mies ei mee minnekkään.
mä meen jonnekkin.
jos se jonnekkin on jotkut vaellusvoimat tai marssijoukot, niin sori vaan.
sit laantuu into puolustaa kenenkään maita.
siitä ei vaan tuu mitään.

se ei hyödytä ketään että jengi venaa mua joka välissä.
mut voi viedä suoraan taksilla tai talvisodan henkeen hepalla sinne missä ammutaan.
kunnon maalitauluja tarvitaan aina!