Puhelakko

Mulla alko viime viikolla kurkkuun pistämään, melko kivuliaasti.
Lämmöt nousi ja ääni meni.
Lepäsin pari päivää.
Helpotti.
Tuli bileet.
Paheni.
Kävin sitten maanantainaa lääkärissä ja mulle puski puhelakko.
Urheilukielto ja puhelakko.
Suomeks siis myös saikku.
Elä rasita kurkkua.
Enhän mä rasittais, mutta...

Koko päivä mennyt hyvin.
Pari puhelua olen tekstiviestillä ohjannut eteenpäin.
Sitten pam, lapset pääsi koulusta.
Äiti äiti äiti...
Arvaa mitä?
Tämän lisäksi ne tappelun äänet ja pieni itku.
Puhua en saa mutta huutaa pitäis...
Tästä selvittiin jotenkuten.
Sitten soi puhelin.
Mies.
Mies tietää että en saa puhua.
"Moi miten sul on päivä menny?"
Hmmph hmmph hmmph.
Sitten se yritti lähtee jotain keskusteluu avaamaan.
Jos oisin voinu puhua, oisin jo alkanut huutamaan...

Eipä siinä.
Näistäkin selvittiin, kunnes mies meni kauppaan.
Puhelin soi.
"Hei mites tehtäskö huomenna osso puccoo?"
Siinä kohtaa en pystyny enään olemaan...
Mitä vittua. Meillä ei oo KOSKAAN IKINÄ tehty osso puccoa, mutta tänään kun mä en saa enkä halua puhua, sä päätät että on se hetki kun sä soitat kaupasta mihin sä oot menny 5minuuttia sitten rupatellakses Osso pucosta.

Onko tekstarilla jättäminen rumaa?