nyt on fb:ssä kiertänyt Se positiivisuus haaste.
Se on kiva.
huomaa kuinka kivasti omat asiat kaikkinensa on.
sen myötä toki mietin, että oonko mä periaatteessa peruspositiivinen vai negatiivinen, ja tajusin, että ei mitään hajua.
yleisesti olen iloinen, enkä jaksa ihan hirveen herkästi murheita raapia turhasta.
mutta kyllä mua ärsyttää ne:
Tää on niin just mun tuuria-tyypit.
Tämmöstä voi tapahtua vain mulle-tyypit
lupaan, että ihan kaikille tapahtuu hyviä ja huonoja juttuja.
en jaksa uskoa, että kellään tapahtua enempi sitä shittiä yleisesti kuin muille.
toiset vaan haluu tehä siitä isomman numeron.
itseisarvon.
tai sitten oon niin kultalusikka ja neliapila taskussa syntynyt, että elämä tuntuu vekkulilta.
mulle tapahtuu tällä hetkellä niin paljon hyvää, että pää menee pyörälle.
jos tää on maailmallinen korvaus työttömyydestä, niin WAU, vaikka ei sekään niin kamalaa aikaa ollut. HIUKAN ahdistavaa, mutta ei kamalaa.
siitäkin sain kiitoksen kakkoselta.
äitienpäiväkortissa luki: kiva kun olit niin paljon kotona.
ps. sain tänään lahjaksi jäätelön, smoothien ja konvehdin. eikö oo hyviä asioita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti