Koulu alkoi.
Koulukirjat tuli kotiin.
Päällystettäviksi.
Vihkotkin.
Kontaktimuovilla.
Periaatteessa pidän siitä.
Käytännössä tykkään siitä, paitsi silloin, kun poistat sen paperin muovista, ja siihen muoviin tulee siinä vaiheessa röpelöä keskelle, paikkaan, mihin et pysty mitenkään vaikuttamaan.
Se ahdistaa.
Mietin jo eilen mahdollista anomusta lapsen oppivelvollisuuden laiminlyönnistä vanhempien ja kontaktimuovin yhteistyön loppumisen vuoksi.
Menkööön likasissa vaatteissa, mutta ryppysellä kontaktimuovilla! Siitä se kunnon vanhemmuus arvotetaan.
Toisaalta, jos tunti tuntuu lapsesta tylsältä, on hänellä aina kivaa tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti