vanhemmuus on kulta-aikaa

koulun aloitus, siis lasten.
päivämäärä on ollut tiedossa vähintäänkin toukokuun lopusta.
ei ylläreitä.
viimeisenä lomapäivänä ostamaan uusia kyniä ja kumeja.
repun täytettä.

illalla huomaat, että
a) sisäkengät
b) matkakortit

et vain jaksa ahterias näiden takia liikauttaa, koska kuitenkin viet lapset aamulla autolla ja niillä on hieman rahaa, millä voi ostaa sen matkan kotiin.
hankinnat siis kerkiää odottamaan seuraavaan iltaan.

kunnes aamulla edessäsi on sade.
ei kerkeä sisäkenkiä huomiseen odotella.
ne pitää hankkia nyt.
koulu alkaa yhdeksältä, aikaa siis on.

eikun selloon odottamaan, että kaupat aukeaa.
oli meitä muutama jonossa.
muilla ei ollut lapsia.

räyskäroks osastolla, oli näitä muovisandaaleita vain alle 31-kokoisia ja yli 47.
aitoja en viitsi kouluun ostaa.
vähän kalliita nuoren miehen hukattavaks.
(kyllä, muovikengät toimivat hyvin myös lentopalloina)

siitä nopea siirtyminen toiseen kauppaan.
sama tilanne.
myyjä: ei kun näitä ei saa enään myydä.

shit!
mitäs sitte?
perinteiset balettitossut?
puukengät oli myös kovin kalliita, ja niistä voi jo joutua syytteeseen kun sellainen kopsahtaa opettajaa päähän. (kokeiltu on kevyemmällä kengällä)

onneksi löytyi molemmille kakaroille perinteiset kusiluistimet.
"nämä on nyt tällaiset rantasandaalit"

matkakortti olikin hankalampi ladata, kun se oli repussa, joka oli autossa.
parin mutkan taktiikalla saatiin sekin ladattua.

ei ees tullu niin kiire, että ois yhtään harmittanut, että lapsi myöhästy bussista ja käveli kotiin.