tässä on ollu pari viikkoa töissä niin hiljasta, että selkä on mennyt jumiin tuolissa röhnöttämisestä.
tämän kunniaksi menin eilen jumppapaikkani terve selkä jumppaan.
kyllä, mummojumppaan, mummojumppa-asenteella.
koskaan en ole siinä käynyt, koska olenhan nuori ja mukahyväkuntoinen ja se on se pumppi enemmän just mun tyyppistä varten (toki koskaan en ole siinä käynyt, koska on monia hyviä tekosyitä)
ja jos kerran salille jumpille mennään, niin eiks sillon pidä tehä täysii?
eikä mitään mummojumppia.
nyt kuitenkin mummojumppaan menin, koska selkä.
ehkä parempi ottaa rauhassa nääs.
tajusin olevani harhainen ajattelija siinä vaiheessa, kun hiki norui nenää pitkin pienenä purona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti