siinä työpaikan tervetuloa meille polje pyörää tyyppisessä jutussa?
se, mistä sain skäfät pisteet, koska olen painava.
josta olisin saanut luksuspisteet, jos olisin normaalipainoinen.
just se.
eipä mitä.
pääsin silti jatkoon, koska tänään oli tämän pyhän kolminaisuuden kolmas osuus.
lääkärintarkastus.
sovellunko.
olenko kelpo.
lääkäri muikeana katseli koneelta historiaani,
tutustui minuun niin sanotusti,
kysymättä toki minulta mitään.
toteamalla minusta asioita.
-no sä oletkin sitten äiti
-joo
-jaa sä oletkin ollut maalari
-joo
-ei sitten ollut sulle mieluisa homma ja lähdit pois
-no siis polvi meni
-niin ei ollu sulle sopiva työ ja olet nyt sitten täällä
-joo
-jaa oletkin saanut kuntotestistä ei niin hyvät pisteet
-joo
-puhuikos se fysioterapeutti mitään, että nyt olisi sinun hyvä aloittaa liikunta edes jossain muodossa
-no eipä tullu puheeks
-joo kannattaisi vaikka ihan kävelyä tai jotain...
-joo
(se ei siis tajunnu, että mulla ei oo varaa pitää jumppayhtiön korttia ihan vaan näön vuoks, sen verta oon pihi, että kyllä sitä pitää käyttääkkin + se aamupuuro)
sitten aloitettiin taivuttelu
-kokeiles nyt kumartua eteenpäin ja sormet niin lähelle lattiaa kun vain saat
-jahas, kämmenkin meni, no kokeileppas sitten taaksepäin että taipuuko se sinne
-jahas, pääset melkein siltaan, kokeiles kuule pääsetkö kyykkyyn
NYT VITTU JOKU RAJA.
eipä siinä, oon mäkin ennakkoluuloinen, mutta annan silti mahdollisuuden.
en esim. pitänyt kamalan outona, että tummaihoisella miehellä oli saksanpaimenkoira.
tuijotin kyllä hetken.
koska: toppatakki ja karvapipo, ulkona + 10 astetta ja aurinkoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti