mistä niitä ajatuksia tulee?

unettomuus.
kun kierit sängyssä.
silmiä väsyttää.
kun aivot ovat jo aivan loppu.
niitäkin väsyttää.
kun tulee ylikierros.
kun ajattelet kaikki ajateltavat asiat.
kun keksit lisää ajateltavia asioita.
kun kahdelta olet ajatusten kuninkaassa joka menee näin:
"onkohan olemassa ihmistä jonka nimi on Solina, jonka vanhemmat ois niin fiksuja että niiden sukunimi ois Puro, koska se ois niin ylettömän hienoa, että nimenhuudossa kutsuttaisiin PuronSolinaa"
tuossa vaiheessa ymmärrät luovuttaa.
tajuat, että ajatuksesi on loppu.
ei tarvitsis enään.
ajattelet että haet kännykän ja etsit jonku meditaatioharjoitteen että rentoudut,
mutta et voi.
tiedät, että tuollainen kännykän valo ennen unta saa stressin sekin.
joten mietit sitäkin hetken, kuinka typerää on ylipäätään sängyssä käyttää puhelinta.
paitsi jos on päivä ja makaat mahallasi ja juttelet ystävän kanssa.

no ei paljoa tarvinnut siis nukkua.
toki jos on hyvä sänky, niin hukkaanhan se nukkuessa menee.
nyt on nautittu sitten sängystä, koko yö.

postimiestä odotellessa...

kävin miehen kanssa reippaalla iltakävelyllä.
mies 184cm, minä parikytä vähemmän.
missä mies ottaa kaksi askelta, kipitän minä kolme.
melko reipasta.

muistui mieleen inttiajat.
missä ryhmän pisin mies piti kärkipaikkaa ja ryhmän lyhin minä sitä peräpaikkaa.
oli pientä perässä juoksemista se alokaskausi.

nyt tietojen mukaan puolustusvoimat ovat lähettämässä niitä kirjeitä.
niitä missä kerrotaan mihin mennään kun sota syttyy.
mies ei mee minnekkään.
mä meen jonnekkin.
jos se jonnekkin on jotkut vaellusvoimat tai marssijoukot, niin sori vaan.
sit laantuu into puolustaa kenenkään maita.
siitä ei vaan tuu mitään.

se ei hyödytä ketään että jengi venaa mua joka välissä.
mut voi viedä suoraan taksilla tai talvisodan henkeen hepalla sinne missä ammutaan.
kunnon maalitauluja tarvitaan aina!

nakudeitit

telkussa tulee se aatami ja eeva.
mennään autiolle saarelle nakuna.
tutustutaan.
sitte laitetaan vaatteet päälle ja ollaan ihan et mitä vittua.

mä tein ton melkeen saman.
moni muukin on tehny.
siis melkeen saman.
ilman sitä treffauspuolta.

armeija.
tuo yksilöiden sulatusuuni.

kaikilla on samanlainen asu.
joko maastopuku, harmaat tai iltasella rennommin torniverkkarit.
siinä yksilöstä näkee vain, onko se pitkä vai lyhyt.
likinäköisyys myös huomioidaan.

romansseja ei rintamallani syttynyt.
harmi.
vaaleasänkinen hieman pyöreä alikersantti olikin siviilissä pitkässä nahkatakissa viihtyvä goottihevari.
mukava ja leppoisa peruskaveri mika osoittautui muovivaatteissa viihtyväksi teknomieheksi.
todella söpö kokelas kurvi näytti siviilissä pystyyyn pelästyneeltä nörtiltä.
vekkuli veijari juuso vetikin vikana päivänä jalkaansa addun myllyt ja päälleen vihreän pilotin.

jatkoin siis sinkkuna tohon ukkeliin asti, jonka tapasin.
alkuun monta kertaa ensin työpaikan vaatteissa.
vartiomiehen uniformussa.
en siinä vaiheessa tiennyt mikä savotta minulla ja jack & jonesilla tuli olemaan.
kyllä kannatti.

entisyys

Eilen kävi hurjasti.
Puhelin soi.
Katsoin näytöllä olevaa numeroa.
Tajusin, että tunnistan sen.
Se oli menneisyys.
Menneisyys jolla pitkä historia.
Ja vielä sama numero.
Ja tunnistin sen.

Vastasin puhelimeen hieman ihmeissäni.
Jännittikö? Saattoi.

Oli soittanut varta vasten kun oli löytänyt numeroni.
Juteltiin tovi.

Puhelun jälkeen olin todella innoissani, että kyseessä oli menneisyys.
Ei nykyisyys eikä tulevaisuus, vaan historia.
Historia mistä opitaan.

Henkisty

Löysin PT:n itselleni.

Hyvän sellaisen.

Ekaks lähti kahvi, tai siis ei lähtenyt, vaan läks maito.

Mä juon kahvin vain maidolla ja koska en ole niin viitseliäs että jaksaisin kannella mukanani mantelimaitoja, niin helpompi oli jättää kahvi pois.

Sitte läks spinning.

Ihan vaan tosta noin.

Tuli lenkkeily.

Koira on jo ihan loppu.

Ei sitä kiinnosta. 

Se on jo mielestään ansainnu rauhallisemman elämän.

Toinen uus asia.

Jooga.

Siinä sitä äsken haettiin niitä epämukavuusalueita kun odotin Jooga-tunnin alkua leggingseissäni ja muut jo taivutteli itteensä.

Pelastin itseni istumalla risti-istunnassa silmät kiinni ja yritin näyttää mahdottoman keskittyneeltä ja henkistyneeltä.

Onnistuin.

Ens viikolla uudestaan.

Sitä ennen aion hankkia astraalipöksyt. 

Eikö ärsytäkki hei?

Kuin ärsyttävää.

Muistan, että kirjauduin johonki palveluun, missä salasanan piti olla 6numeroa, ja mä sit keksin semmosen.

Mielestäni nerokkaan sellaisen.

Nyt on tässä pari viikkoa ollu pieni ongelma.

Mulla ei oo mitään käsitystä mihin tärkeään sivustoon tämä salasana liittyy.

Mutta se on vieläkin nerokas salasana, ja aion jatkaa ongelman parissa. 

Aion päästä käyttämään 6numeroista salasanaani pikimmiten!

Nyt kun vähän tässä asiaa olen jo miettinyt, saattaa kyseessä olla uuden pankkini nettipankin tunnukset, joita muistan eräänä iltana opiskelleeni, ja sitten laitoin ne paperit paikkaan X.

Paikka X on myös hukassa.

Ehkä tässä pitäisi järjestää leikkimielinen kevätsiivous, jos tämä palapeli siten ratkeaisi.

Samalla voisin ottaa selvää paljonko tilillä on rahaa...

Voihan olla, että olenkin tietämättäni rikas!

Tiheitä juttuja hei!

Mitä ihminen tekee kun haluaa laihtua?

Punnitsee ja säästää...

No ei vaan, punnitsee ja mittaa.

Otin itsestäni mitat.

Klassista mittanauhan kanssa itseensä tutustumista...

Tiedoksenne: mittanauha riittää hyvin ympäri!

Tämän jälkeen selatessani interNettiä, löysin erään onnistumistarinan, missä daami oli myös punninnut ja mitannut itseään.

Onnistujadaamin alkumitat olivat samat kuin mulla, mutta painoa oli 15kg vähemmän! 15kg! 

Siis ihan kammottava ero!

Mä oon nyt miettinyt vaihtoehtoja sille, miten tämä voi olla mahdollista.

1. Sillä ei oo jalkoja

2. Se on 80cm lyhyt kääpiönainen

3. Se valehtelee

Kuulin kuitenkin, että tilanne on ehkä silleen, että mä vaan satun olee paljon tiheempi ku se.

Kuin tihee mä hei oon!

Kaupungin tihein daami!