Puhelakko

Mulla alko viime viikolla kurkkuun pistämään, melko kivuliaasti.
Lämmöt nousi ja ääni meni.
Lepäsin pari päivää.
Helpotti.
Tuli bileet.
Paheni.
Kävin sitten maanantainaa lääkärissä ja mulle puski puhelakko.
Urheilukielto ja puhelakko.
Suomeks siis myös saikku.
Elä rasita kurkkua.
Enhän mä rasittais, mutta...

Koko päivä mennyt hyvin.
Pari puhelua olen tekstiviestillä ohjannut eteenpäin.
Sitten pam, lapset pääsi koulusta.
Äiti äiti äiti...
Arvaa mitä?
Tämän lisäksi ne tappelun äänet ja pieni itku.
Puhua en saa mutta huutaa pitäis...
Tästä selvittiin jotenkuten.
Sitten soi puhelin.
Mies.
Mies tietää että en saa puhua.
"Moi miten sul on päivä menny?"
Hmmph hmmph hmmph.
Sitten se yritti lähtee jotain keskusteluu avaamaan.
Jos oisin voinu puhua, oisin jo alkanut huutamaan...

Eipä siinä.
Näistäkin selvittiin, kunnes mies meni kauppaan.
Puhelin soi.
"Hei mites tehtäskö huomenna osso puccoo?"
Siinä kohtaa en pystyny enään olemaan...
Mitä vittua. Meillä ei oo KOSKAAN IKINÄ tehty osso puccoa, mutta tänään kun mä en saa enkä halua puhua, sä päätät että on se hetki kun sä soitat kaupasta mihin sä oot menny 5minuuttia sitten rupatellakses Osso pucosta.

Onko tekstarilla jättäminen rumaa?

Run baby run!

Mä en tykkää juoksemisesta.
Se ei koskaan oo ollu se mun juttu.
En oo löytäny sitä flowta.
Paitsi kerran.
Kerran löysin flown ja juoksin kympin.
Ostin juoksutrikoot siinä hurmassa (juoksuhousut kuulostaa koirien pukimelta) joita ei sitten ole tullut ulkoilutettua.

Nyt olen TAAS päättänyt, että lenkkeillessä laihtuu.
Läski palaa.
Lihakset tulee esiin.
Tissit pienenee.

Printtasin netistä juoksuohjelman.
Tein tänään illalla ekan harjoituksen, kestoltaan 40min.
Ei se koko harjoitus juoksua ollut, mutta tarpeeksi iso osa näin alkuun.
Ajastimella kellottelin juoksua ja kävelyä.
Mies ja koira oli mukana.
Mies ei täysin allekirjoittanut sitä juoksua tunnistettavaksi juoksuksi.
Ihana sama.
Mä tunsin että mä juoksin, ja mulle se tuntu juoksulta.
Olen siis juossut!

Usain Bolt, venaan sua sit maalissa!

The thing that pisses me off

Nyt se otsasuoni taas pullistuu.

Lapsi pelaa palloa.
Lapsen harrastus maksaa rahaa.
Lapsen harrastusajat muuttuivat hupsistakeikka todella myöhäisiksi.
Niin myöhäisiksi, että pitäisi jo lastensuojeluliiton puuttua asiaan.

Tästä me muutama harrastusvanhempi emme tykänneet.
Vaadimme saada äänemme kuuluviin.
Kävin keskustellua seuran kanssa, että haluamme tavata.
Haluamme vastauksia.
Tarvitsemme vastauksia.
Vastaukset vaikuttavat siihen miten harrastus jatkuu.

Saimme audienssiajan.
Tapaamme jonkun seuranmiehen.

Saimme myös seuralta sähköpostia:
ryhmän uudet harjoitusvuorot ovat herättäneet keskustelua. Tämän vuoksi järjestämme vanhempien kuuntelutilaisuuden perjantaina harjoituspaikassa. Paikalla seuran puheenjohtaja.

Meinas käpy palaa.
He mitään järjestä.
Me vanhemmat se järjestettiin.

Oon niin tas keränny itteni täyteen kiukkua, että MUN KOKOUKSESSA ei seura johda puhetta.
Mä valjastan jonkun johtamaan kokousta tai johdan itse.
Mun kokous.
Meidän ansiosta.
Ei heidän.
Nih.

Kukkuu

Hereillä?
Mä en enään yleensä täähän aikaan oo.
Kymmeneltä nukutaan.
Nukutaan että saadaan nukuttua kaheksan tuntia.
Että voidaan hyvin ja ollaan virkeitä.
Että laihdutaan.

No ei toimi saatana tämäkään.
Lihonnu kai olen.
En tiedä.
En uskalla mennä vaakaan.
Mitä teen jos numerot ovat nousseet?
Ahdistun tasan saman määrän kuin ennenkin ja päätän että nyt saatana.
Sitten elän sitä nyt saatanaa.
Ja sitten en uskalla mennä vaakaan.
Tää on tällanen oravanpyörä tää mun ongelma.
Toki tiedän että rahkaparsakaalikanaa vuoden verran ja ongelma kai poistuis, mut musta ei taida olla siihen.
Pitäs olla joku lempeempi keino.
Esim. Vuosi alpeilla kilien kanssa.

Nyt iso problem on, että lauantaina pitäis tunkea farkut jalkaan.
Maltillisesti olen farkkuja käyttänyt, kun ei hupsistasaatana mahdu mun jalkoihin.
Ehkä ahkera kahvakuula ja spinning on kasvattanut lihasta mutta ei ole poistanut rasvaa?
Ihan sama, farkut pitäs jalkaan laittaa ja uusia ISOJA en haluis ostaa.
Taidan olla saikulla lauantain niin ongelma katoaa kuin itsestään.
Että sellasta mulle.
Ei paljoo muutoksia paitti perse taitaa ollaa isompi.
En tiiä, en oo mitannu.
En uskalla.

ei pysty kokee...

mainokset on hyväksi.
mainoksista oppii uutta.

mainokset voi myös saada verenpaineen nousuun aivan syyttä.
mutta koska ne on tehty raivostuttamaan ihmisiä.
siksi viha.

mainos 1.
televisio.
mimmi menee vetämään vanhuksille zumbaa.
on ihan liekeissä.
vanhukset on vähä kujalla, mutta innostuu kyllä.
kohta ne kaikki zumbaa.
ja hymyilee.
mutta ovesta tuleekin bingomummo.
koska onkin bingovuoro.
olisi pitänyt zumbamimmillä olla silmälasit, että olisi tajunnut.
ei vanhuksia voi liikuttaa.
niiden pitää bingoo.
siihen ne on kykeneväisiä.
ei olis rillit päässä lähtenyt tuolleen vanhoja ihmisiä hyppyyttämään.
mieluummin ne kahvia voittaa.
kivempi olo siitä ainakin yhdelle tulee.

ärsyttää moinen.
typerä mainos.

mainos 2.
radio.
perusmies on jossain marketissa.
ostaisi shampoota.
on näkö nyt niin heikko että ei näe.
kysyy pikkupojalta apua.
onko normaalille vai rasvoittuvalle hiukselle.
poika tavaa HYVIN ärsyttävästi.
koo ää kä, äs ii si, dee ee de, äs ii si.
a) oliko pakko tavaa loppuunasti kun kuulija tajusi jo ekassa tavussa et pieleen meni?
b) EI KUKAAN PERUSMIES mene markettiin ja mieti onkohan tämä normaalille vai rasvoittuvalle hiukselle.
EI KUKAAN!
EI KOSKAAN!
EIKÄ TULE MENEMÄÄN!

Se on Linna shampoota piste.

Ärsyttää niin että suoni poksahtaa.
onneksi on muitakin kanavia.

mistä niitä ajatuksia tulee?

unettomuus.
kun kierit sängyssä.
silmiä väsyttää.
kun aivot ovat jo aivan loppu.
niitäkin väsyttää.
kun tulee ylikierros.
kun ajattelet kaikki ajateltavat asiat.
kun keksit lisää ajateltavia asioita.
kun kahdelta olet ajatusten kuninkaassa joka menee näin:
"onkohan olemassa ihmistä jonka nimi on Solina, jonka vanhemmat ois niin fiksuja että niiden sukunimi ois Puro, koska se ois niin ylettömän hienoa, että nimenhuudossa kutsuttaisiin PuronSolinaa"
tuossa vaiheessa ymmärrät luovuttaa.
tajuat, että ajatuksesi on loppu.
ei tarvitsis enään.
ajattelet että haet kännykän ja etsit jonku meditaatioharjoitteen että rentoudut,
mutta et voi.
tiedät, että tuollainen kännykän valo ennen unta saa stressin sekin.
joten mietit sitäkin hetken, kuinka typerää on ylipäätään sängyssä käyttää puhelinta.
paitsi jos on päivä ja makaat mahallasi ja juttelet ystävän kanssa.

no ei paljoa tarvinnut siis nukkua.
toki jos on hyvä sänky, niin hukkaanhan se nukkuessa menee.
nyt on nautittu sitten sängystä, koko yö.

postimiestä odotellessa...

kävin miehen kanssa reippaalla iltakävelyllä.
mies 184cm, minä parikytä vähemmän.
missä mies ottaa kaksi askelta, kipitän minä kolme.
melko reipasta.

muistui mieleen inttiajat.
missä ryhmän pisin mies piti kärkipaikkaa ja ryhmän lyhin minä sitä peräpaikkaa.
oli pientä perässä juoksemista se alokaskausi.

nyt tietojen mukaan puolustusvoimat ovat lähettämässä niitä kirjeitä.
niitä missä kerrotaan mihin mennään kun sota syttyy.
mies ei mee minnekkään.
mä meen jonnekkin.
jos se jonnekkin on jotkut vaellusvoimat tai marssijoukot, niin sori vaan.
sit laantuu into puolustaa kenenkään maita.
siitä ei vaan tuu mitään.

se ei hyödytä ketään että jengi venaa mua joka välissä.
mut voi viedä suoraan taksilla tai talvisodan henkeen hepalla sinne missä ammutaan.
kunnon maalitauluja tarvitaan aina!